Päiväni oli ollut muuten aivan ihana. Enkä tarkoita yksistään säätä. Näin mm. sudenkorennon pujottelun toukka-asustaan oikeaksi korennoksi. Siipien kuivatukset sekä lennon rantavesien yllä. Toinen korento puolestaan joutui muurahaisten päivälliseksi - sitä en nyt välttämättä olisi halunnut nähdä.
Pitkä päivä ulkona, kaikenlaista hommaa ja sitten välillä ei mitään hommaa. Kahlasin siitepölyisen rannan ohi kohti ulappaa ja järvivesi tuntui aivan ihanalta.
Kymppiuutisten aikaan istuin tukevasti jo tuolissani, uteliaana mitä maailmalle kuuluukaan.
Kesänviettouutisointi lapsiperheissä takertui minuun ensiksi. Heillä joilla ei ole varaa kaikkeen mahdolliseen tarjontaan, miten tarjota lomaelämyksiä. Miten kesä sujuu, kun päivittäinen ruokakin jää pois? Ei ole varaa mökkeillä, eikä muutenkaan poistua kodin ulkopuolelle huvipuistoihin tai muihin vastaaviin tapahtumapaikkoihin.
Ohjelmassa haastateltiin pääkaupunkiseudun vapaaehtoistyön vetäjää, joka kertoi hankkeesta saada pääsylippuja sun muuta edelleen jaettavaksi tarvitsijoille. Koko maamme alueella tarvitsijoita olisi kuulemma 900 000!!
Mitä tämä porukka sitten muistelee kun opettajat kyselevät mitäs teillä kesällä puuhattiin? Missä lomaa vietettiin... vai vietettiinkö?? Se, mikä toisille on kesässä itsestään selvyys, voi toisille olla utopiaa.
Mummina minulle tuli kurja olo. Miten toivoisinkaan, että lapsilla olisi jotain ihanaa kesätekemistä, tai edes se ateria. Kaikilla ei ole mummulaa, kuten minulla oli aikoinaan. Olisipa edes käyntejä uimahalleissa tai erilaisissa tapahtumissa.
Heti perään pläjähti seuraava uutinen, josta kuppini kaatuikin. Stadin suvivirsi- tapahtuma.
Suuri joukko oli kokoontunut veisaamaan virsiä. Suvivirren voimalla tuotto menisi Etelä-Sudanin koulujen rakennuttamiseen, vihkojen hankintaan ja laadukkaan opetuksen järjestämiseen. Voi Isä meitä.
Toki tiedostan, että kyse on kirkon ulkomaan avun toiminnasta, mutta tässä se nähdään: omassa valtakunnassammekin olisi vielä korjattavaa paljon. Vaan ei, vaikka kivensilmästä etsitään maailmalta kohde, jonne rahoja lykitään. Kyllä niitä siellä riittää.
Siihen johtotulokseen olen tässä tullut, että taitaapa olla hienompaa auttaa ulkomaalla olevaa kohdetta kuin laittaa oman maan epäkohtaa järjestykseen.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin tästä.
Toivon todella, että avustusjärjestö saisi mahdollisimman paljon huvipuistolippuja sun muuta jaettavaa kerrostaloissa kesää viettäville lapsille jaettavaksi. Tai edes sitä ruokaa. Toimintaa voisi laajentaa muihinkin alueisiin, koska kyse on 900 000 tarvitsijasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti