Maaseudulla lapsuuteni kesiä viettäneenä tiesin aina suven alusta syksyiseen koulun alkuun voivani viettää lomaani mummolan nurkissa. Pääasiallinen asuni oli uimapuku, jonka mieluusti riisuin ennen uimaan menoa. Märällä puvulla oli inhoittava kulkea... kintut variksensaappailla sitä mennä vipellettiin.
Olen ollut ikionnellinen lapsuudenmuistoistani, niistä villin-vallattoman ja aina niin aurinkoisen suven ajoista. Sadepäivissäkin oli oma hohtonsa.
Kesän tulon tiesi siitäkin, että vaari vaihtoi lippalakin toiseen väriin. Lippalakista hän ei luopunut, sellaista ulkoilua ei ollutkaan. Edes juovuspäissä uimaan mennessäänkin hän nakkasi päähänsä valkoisen kesälippiksensä. Muuten ilkialasti. Näin teki hämäläisvaari.
Olihan naapurustossa vielä Hertta, joka kävi lastenvaunujen kanssa myymäläautolla olutta ostamassa. Hänen kesäpukeutumisensa oli sävy-sävyyn tummansiniset joustokankaiset sortsit ja samanväriset rintaliivit. Kuppikoko oli DDÖ ja liiveissä oli kukkaset harsokankaassa... kukan keskustassa olivat reiät, joista nännit kurkistelivat somasti. Siinä sitä oli myymäläautonkuljettaja-myyjälläkin silmät suitsinrenkaina kun tämä entinen kaunotar tuli puotiin. Hiki haisi kuin kruunun hevosella. Kainaloissa,sekä vähän muuallakin vaaksan pituiset karvat tursuten hän huusi suureen ääneen "Amiraalia tänne, perkeleen pian". Yleensä ottaen sitä tuli juuri noin pian,, sillä tuoksahteleva asiakas autosta piti saada pikaisesti pihalle. Olihan se muutenkin hankalaa, sillä tämä asiakas teki ostoskierroksensa lähes kontaten joka kerta. Mukulana tätä näkyä ihmettelin ja hieman pelkäsinkin.
Tästä sitten astelemme muutamalla rivakalla harppauksella aikuisuuteeni ja kaupunkikuvioihin...
... jossa naapurustossa kesäpukeutumisen aloitti "Pertsa" joskus jo toukokuun alkupuolen huitteissa. Pertsa olikin valloittava näky minimaalisen pienissä kirkuvanpunaisissa uimahousuissaan. Jokaikinen päivä ja jokaikisessä hommassaan hän oli uikkareilla, joita taisi vain ajatus pitää ylhäällä. Ehkei hän itse tiedostanut lainkaan asuaan, ehkä hän olisi ollut mieluusti vaikkapa aivan nakuna?
No, eipä hän tyypiltään kuitenkaan ollut mikään Nasse-setä. Mutta olipa vaan sellaiset undulaatin salakuljettajan housut miehellä, ettei paremmasta tietoa. Juttelepa siinä luonnikkaasti kun et tiedä aina minne silmäsi laittaisit... eihän sitä nyt jaksa intensiivisesti silmiinkään tuijottaa kaiken aikaa. Kait.
Tämä hellekeli on ihanaa... vaatteet eivät juurikaan kulu. Eilen kyllä nauratti, piti pukea hiihtohuppari päälle vaikka lämpöä pukkasi. Kävin nimittäin tuossa vadelmapöheikössä jossa oli ystävät paikalla hyvinkin odottavaisina. Siis hyttyset ja paarmat. Nyt on viitisen litraa vattuhilloa tuossa takanani odottamassa muutosta kääretortuiksi, aleksantereiksi, lettuhilloksi.....ja vaikka mitä! Tunnen itseni niin"hamsteriksi", talven varallehan sitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti