Lorvikatarria liikkeellä

... sitäpä juuri. 
Tämä kärsittäväksi annettu "keuhkis" vie kyllä voimat. Tein eilen pakollisia pihasiivouksia ja nyt täytyy sanoa, että "laiska töitään lukee". Kun mä en vaan jaksaisi mitään....

                             Tässä jamassa olemme olleet kumpikin ja se kyllä rassaa. 

Hain silti eilen ekan mustikkalitrani tuosta takametsästä ja muutaman kanttarellin soosin somisteeksi. Yskin kuin peijooni, mutta eipähän tule sudet eikä karhut liki...mitä nyt pikkulinnut putoilivat puista.
Tein piirakan ja se ensimmäinen piirakka uusista marjoista on kyllä mainitsemisen arvoinen! Paras mauste on ilmeisesti se tietoisuus niistä uusista mustikoista?

Hitsi, mikä määrä kaikenlaisia kirvoja ja muita ötököitä onkaan tänä vuonna liikkeellä! Laukatkin kärsivät, niiden kukinnot olivat aiemmin vallan mainion kokoisia. Kärhöjä maistelee kanssa joku sittiäinen. - Mutta täällä maalla ei kotilot kiusaa, kiitos siivekkäitten. Pesät tyhjenivät viikonvaihteessa, linnunpojat opettelevat elämänalkeita tuolla lähimetsässä - äänistä päätellen.

Kaupungissa kotilot lisääntyvät. Vaan mitä se auttaa, vaikka keräisin kuinka niitä hävitykseen jos naapurit eivät sitä tee. Sukupolvenvaihdoksen myötä olemme saaneet toiselle sivulle nuorukaisen, joka harrastaa viimeisen päälle treenejä ja salitoimintaa - mutta ilmiselvästi välttelee ulkona tapahtuvaa kaikenlaista työhön liittyvää askaretta. Varsinkaan kotiloiden keruu ei ole sitä lajia, jota hän tekisi - nokkospuskien niitosta puhumattakaan. Toisella sivulla on koti lähestulkoon nuorien hallussa ja siellä asustelevaa nuorta neitoa kuulemma "yököttää ne otukset ja siksi hän heittää ne tuonne kauas takametsään"... Molemmin puolin on kaikenlaiset "lehtikompostit" parin vuosikymmenen takuisia sekä nokkoset metrisiä puiden ympärillä. Hienoa.

Seuraava juttu mitä sitten harrastin, oli valeampiaispesän teko. Viime kesänä saimme ulkoeteisen jatkeeksi portaikon ja pienen terassin, eikös vaan ampiaisetkin panneet tämän seikan merkille. Pykäsivät ryökäleet kolme (!) pesää kattolautojen alle. Siinä ne sitten terrorisoivat oloamme. Erityisen kiinnostuneet olivat kaikenlaisesta liikehdinnästä alueella. 

Isäntä otti taas ampiaisentappoasusteensa, vanhan imurin ja myrkyt kehiin. Sai ainakin suurimman osan niistä "pussitettua". Sen jälkeen juhlallisesti kiinnitimme merkiksi tämän tekopesän, jotta nyt sitten kannattaa mennä muualle pesimään, mikäli henki on kallis. (Toivoaksemme kuningatarkin tuli pussitettua, muuten tästä ei ole hyötyä)
Tein tuon valepesän nurkista löytämästäni geokankaasta, jonka väri markkeeraa hienosti ampiaispesää. Itse asiasta tein joka rakennukseen samanlaiset - jos ampparit vaikka hamuavat uutta kortteeria. Saas nähdä, tehoaako? Tällä konstilla ei meiltä hommat lopu!!

... mutta orvokit sen kun kukkivat! Nyt voi rauhassa istuskella niitä ihailemassa, vaikka vähän vettäkin ripsuisi taivaalta.