"kyllä minä taas niin mieleni pahoitin" - vaikka ei se mitään autakaan.
Uskoisinpa, että oman ikäpolveni väki meni hyvin nuorena erilaisiin hommiin, kuka minnekin. Silloin tosin oli aikakin toinen ja jopa 14-15 vuotiaana löytyi kesätöitä kaikille halukkaille. Palkka ei ollut häävi, mutta opittiinhan jotain - vaikka se aamuinen ylösnouseminen.
Sitten opiskelujen lomassa ja jälkeen kuka mitäkin työtä suoritti ja pesiintymisvaiheen jälkeen elettiin jokseenkin niukkaa eloa, asuntokin piti osin säästää ennenkuin oli pankkiin mitään asiaa asuntolainaa haeskelemaan. Sen silloisen 30% säästäminenkin oli oma "rojektinsa". Lapsien hoitomaksut menivät tulojen mukaan, lapsilisä minimaalinen. Mutta näin tehtiin. Osa tuttujani tekivät pariakin työtä saadakseen elämänsä järjestykseen - ja voisi sanoa, että silloin kaikki työ kävi pirtaan. Eikä siitä vielä sataa vuotta ole.
Nyt kun vuosikymmeniä on maksellut kaikesta veroa ja kuullostellut erilaisten muutosten tuloa tuntuu tosi ikävältä olla yhteiskuntamme tulppa - kun muuten menisi niin hyvin. On erilaisia tukimuotoja ja elätämmehän välillä käenpoikajoukkueitakin. Työ ei kelpaa, ei edes marjanpoiminta. On se outoa, ettei osata ajatella, että kuka ne tuet ja avut oikein maksaa, jos ei verotuloja kerry, eikä osallistuta tältä osin. Seniorihan on siis veronsa jo maksanut.
Nyt me "vanha väki" olemmekin sitten ongelma, jopa määrämme äänestystuloksissa saattaa olla probleema. Jospa luommekin senioriyhteiskuntaa! (pitäisikö senioriäänestäjiä vaikkapa estää äänestämästä, olemmehan aktiivisia tässäkin asiassa...) Kissan veet sanon minä, suivaannuttaa.
Toivoa sopii, ettei tämä ilmiö nyt saa enempää ilmaa siipiensä alle kuin mitä uutisoinnissa oli. Ässää lespaava toimittajatyttö sai minut vaan tolalta.
"Mikä ketäkin huvittaa" sanoi appiukko-vainaa aikoinaan... vaikkei nyt niinkään huvita.
Mutta, "vielä on viitonen kahviin ja pullaan"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti