Nimittäin meillä sitten kävi tämän kesäkauden päätteksi rapuvaras.
Oli pirulainen tyhjentänyt rapusumpustamme satakunta rapua. Tänään olisi pitänyt keitellä eka satsi tuleviin kekkereihin. Vain tillintupsut on, eipä muuta keitettävää.
Perkule, en paremmin sano. Miehen puheita en tähän edes viitsi kirjailla, olipa sen verran tulikivenkatkua matkassa. Mikä työ meni häneltä hukkaan!! Mitä toivoisin rapuvarkaalle? Iskeköön karmea rapurutto -piip- niin.
On se niin harmillista tuo kalastus muutenkin. Ainakin näilä vesillä on paljon luvattomia pyydyksiä, koetaan toisten luvalliset ja jopa viedään mm. näitä rapumertoja. Ei ole ilmaisia nekään, joten kyllä miehen harrastukselle hintaa syntyy. Harmillistahan tuossa on se, että suunnitellut kekkerit ovat sitten jotain muuta... ellei onni suosi ja saada uutta saalista pikaiesti. Teettääpä lisätyötä ja sumppu siirretään rannasta uuteen jemma-nimiseen paikkaan. Eipä hommat vähene, mutta... sitä valvontaa toivoisin lisää. Kalastuksenvalvojillekin toivoin jonkin riesan osakseen, eivät ole koskaan mitään valvomassa.
Niin ja ensimmäinen lapsenlapsi muuttaa viiden tunnin ajomatkan päähän opiskelukaupunkiinsa. Osaa olla outo olo mummihenkilöllä.
Vastahan se tuossa rantakivellä istuskeli ja ehdotti, jospa tekisimme kuralöllöä. Minulla kun oli siipi maassa työjuttujen takia. Hän opasti, että kuralöllö auttaa. Auttoikin, tuli muuta mietittävää.
Auttaisikohan minua nyt kuralöllö??
Tämä pitkäkestoinen vesisade rapuharmeineen on saanut taas matkailukärpäsiä pörräämään ympärille... maailmalla lehmätkin ovat niin erilaisia kuin täällä neljän oravan mailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti