Vähän onnellinen

Meilläpä oli vilinää ja vilskettä viikonloppuna. Kolme käppänä-neitoa piti meidät pirteinä, eipä ollut (meillä) nivelissä vikaa kun meitä ulkoilutettiin.
Nämä hyvätapaiset neitokaiset eivät kotonaan ole saaneet mitään ylimäääräistä herkkua osakseen, joten meillä olleen kyläilytouhun myötä heidänkin suuhunsa tipahti jossain kohdin joku makupala... ja siitähän seuraa oppiminen.

Tämä herkeämätön "kauniit ja rohkeat"-tuijotus oli hellyyttävää... ja isovanhempien luonahan aina on eri säännöt.

Ukkipa oli rohkea, otti kolme koiraa naruihin ja vei heitä uuden pihapiirin tutustumiiskierrokselle sillä aikaa kun naisväki kiersi antiikkimarkkinoita. Olisinpa ollut "kärpäsenä katossa" kun ulkoilu tapahtui!! Kaikesta päätellen koirat olivat ulkoiluttanneet ukkia, eikä ...

Tapahtumia oli taas meille naisväelle mukavasti: viimeinen toripäivä, avoimet pihat vanhalla raitilla sekä Vitsiälässä keräilyn huumaa- messut. Viime mainittu oli vähän edellisvuodesta supistunut, mutta oli siellä montaa lajia ihailtavana. Itse etsin meripihkakoruja... ei vaan ollut kuin yksi, eikä makuiseni. 

Tämä uusi, kiireetön elämäni onkin kiireinen! Tosin välillä on tasainen suvantovaihe, eihän tästä muuten mitään tulisi. Aika on mielenkiintoinen käsite. Tunti, minuutti, päivä tai viikko. Sitten kun tällä tontilla alkaa tapahtumaan, sitä sitten tapahtuukin. Nyt kun on vapaa kaikesta "virallisesta" aikataulutuksesta on toisenlainen aikataulu. Onnellisuuden aikataulu? Varmaankin juuri niin. Käytettävissä olevaa aikaahan emme kukaan tiedä, mutta olkoon se sitten mikä tahansa, olen päättänyt ottaa tästä vapaudesta kaiken irti. Vaikka koirien(kin) mummina. 

jopas meni syvälliseksi... 

mutta onnellisuutta tässä on yksinkertaisesti tämä leppoistaminen. Odottelen elokuun hämärtyvien iltojen myötä ruskaretkeä pohjoiseen.Sitä ennen vielä turautellaan kahveita ja ihmetellään maailman menoa. 

 Vähän onnellinen? Oikeastaan aika paljonkin.