Pieni poika kirjoitti yks´kantaan: Täti ei ollut kotona. Se oli sitten siinä.Mitäpä siitä lurisemaan pidempään, asia tuli selväksi. Ei vaan täyttänyt kriteereitä muuten.
Tämä juttu tuli mieleeni kuunnellessani uutisia naapurimaasta, jossa herra Pee ei taaskaan ollut paikalla kun kutsuttu vieras tuli sovitulle ajalle. Odotella piti.
Entäs jos. Entäpä, jos minut kutsuttaisiin joskuksen vuonna jonain päivänä klo 13.00 tapaamaan Tärkeää Henkilöä, Herra Peetä.
Istuisimpa siellä odotusolohuoneessa kippurajalkaisella silkkiverhoilulla (ja epämukavalla) tuolilla, ympärilläni häärisi kaikenlaisia tärkeitä adjutantteja, mitä lie. Ei kuulu ei näy kutsujaa. Kukaan ei pahoittele odottelemista.
Ainakin akateemisen vartin istuttuani, nousisin ylös, verryttelisin koipiani. "Tässäpä tämä sitten, tulen paremmalla ajalla uudestaan".
Mitä sitten tapahtuisi? Ilmestyisikö herra Pee korkeitten krumeluuriovien takaa ja sanoisi: "älä ny tee tästä numeroo"... taputtaisi olkapäälle sanoen, että turautetaanpas nyt teetä ja jutellaan, mulla on tällainen hassu tapa vaan syntyny...
Vai?? Repeäisikö lehdistö! Joutuisivatko kirjeenvaihtajat kotomaassaan koville, mitä tästä on pääteltävissä? ...ettei vaan selkkausta olisi luvassa!
On se vaan veijari, se Herra Pee.
Tuli minulle vielä muutakin tässä mieleeni. Odottelusta nimittäin nämä stressaavat tilanteet. Parhainta, stressitöntä aikaa oli työssä kuulemma aamusella. aamuhommat selvitetty, muksut tarhassa ja koulussa. Itsellä turvallinen paikka työpisteellä. Tutkittua tietoa on tämän päivän uutisoinnin mukaan sekin, että viikon stressipiste on lauantaisin klo 14. Kestää tunnin verran.
Toimittaja tuossa pohti kovin mikä sen aiheuttaisi. Suosittelen päiväunia siihen paikkaan. mitä sitä itseään kiusaamaan ja moista miettimään. Stressihän siitä tulee.
... ja köyhän paras huvitus on vilkas mielikuvitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti