Ideologisesti työtön

Kaikenlaisten juttujen lukeminen pitää verenkierron kohdillaan. Tällaiset jokseenkin provosoivat kirjoitukset saavat ensin hyppäämään vauhditonta korkeutta... sitten tomun laskeuduttua alkaa pohdiskelu, mitä tällä kaverilla oikein oli tarkoituksena päästellessään ilmoille moisia ajatuksia työnteon mahdollistamisesta vain niille, jotka siitä ovat aidosti kiinnostuneita. 

Antaessaan haastattelun naamallaan sekä nimellään altistuu varmasti kaikenlaiselle arvostelulle? Keskusteluketjukin näytti aikamoiselta jutun lopussa, eikä siis ihmekään.

Tämän Ossiksi maintun kaverin ajatuksena oli siis se, että töitä suorittaisi vain ne harvat, jotka asiasta olivat todella kiinnostuneita. Sitten he itseään kehittävät, joihin itsensäkin luki, eläisivät kansalaispalkalla. Tärkeintä oli tämä itsensä kehittäminen.

Ossikin oli vallan kehittynyt luistamaan työkkärin tarjoamista paikoista. Osasipa oikein muille vinkkejään jaella ja kirjankin asiasta oli joutessaan kirjoitellut. Koska en ole kirjaa lukenut, en voi sitä kommentoida muuta kuin siltä osin, minkä Ossi nyt itse kertoi juonena olevan. "paskaa paketissa", sanoisi meidän vanha muori jos eläisi. 

Ossi valittelee haastattelussaan, että "pakotetaan tekemään mitä työtä tahansa" ohi kiinnostuksen. Tämä nelissäkymmenissä oleva miespuolinen käenpoika on kuulemma onnistunut sukkuloimaan koko aikuisikänsä teflonkylkineen töitä vältellen.
Hienostihan Ossi on vaikeasta taipaleestaan selvinnyt työmarkkinatukensa avulla. sivulauseessa vaan kertoo saaneensa apua läheisiltään sekä ystäviltään. Juurikin niin. Tässä meillä on varsinainen kirjailija syntymässä. Aiheita ainakin piisaa... kun mainitsee vielä työn olevan modernia orjuutta. (mitä ihmettä, vappunahan lauletaan työn orjat sorron yöstä nouskaa...) 
Minun muistini mukaan aikoinaan työ oli sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä. Voi, että kuinka ajat muuttuvatkaan!

Näkyykö valoa, jos korvaan kurkkaisi?

Kaverilla ei ollut minkäänlaista valoa siitä, miten tuo valinnanvapaus kustannetaan. Hänen mielestään politikot voisivat isopalkkaisina miettiä asiaa. Ossin mukaan pari tonnia kansalaispalkkana olisi osoitus siitä, että on arvo olemassaolosta. 

Lyhyessä ajassa työ on muuttunut harmiksi ihmisten elämässä. Eipä se aina herkkua ole ollut omankaan työhistoriani polut. Vaan sitä kun on oppinut ajattelemaan työn merkitystä muillekin kuin itselleen. 

Onko tässäkin sellainen haju, että teen vaan kaikkea sitä mikä on kivaa... miten luokitellaan paskatyöt? Kuka ne sitten tekee, jos ei ulkomaalaisia saa enää Suomeen tuottaa mistään??? Entä toinen puoli asiasta: työkkäri tarjoaa huippupaikalla olleelle johtajalle kärrypojan hommia marketista... vähän ikävä maku tässä uutisessa mielestäni. 


Onneksi tällainen Ossi ei ole minun läheiseni... seisoisi tuossa ovella rahaa pyytelemässä luovuutensa pelastamiseksi. Kyllä minä niin mieleni pahoittaisin joutuessani hänet ensin laittamaan haravointipuuhiin... puhukaamme sen jälkeen siitä finanssipuolesta. vaan voisihan olla, että kädet ovat niin herkät, ettei homma sopisikaan... no, sitten ei sopisi rahakaan. 

Työaikoja muistellessa näitä tapauksia elävästä elämästäkin on ollut omalla kohdallani, kun työ ei kiinnosta. eipä sellaiselle umpiluulle paljoa ole tehtävissä. Työkavereiltahan tämä kaiken kuppaa loppupeleissä. Oma rasittavuutensa muuten... että kehtaavatkin. No, kyllähän nämä kehtaavat ja sääliähän pitää.

Keskusteluketjussa oli joitain omaa ikäluokkaani edustaviakin... ymmärrän hyvin sen tunteen mikä heillä oli valloilla. ovathan monet lähteneet jo varhain työelämään - ei nimittäin ollut niitä tukia saatavilla ja elääkin piti... silti oli läheisiä ja ystäviä - ehkä siksi niitä olikin.