"Se parhaiten nauraa, kellä vahvin lääkitys"

Siinä sitä taas oltiin, hoitokodin olotilassa vietetään hartautta. Pappi puhuu omiaan, kuten kuuntelijatkin - pääosin. Viikottaisen käynnin osuminen tähän hetkeen oli tietysti huono ajoitus. Mutta eipä siitä sen kummempaa syntynyt. Muori kun nukkui hartaana sohvassa tietämättä sananjulistuksesta mitään. Ehkä parempikin, koska ei ole ikinä siitä puolesta elämää välittänyt pätkääkään. Suuttuisi, jos olisi vielä oma pää tallella. 

Taas oli käynnyt muorille vanhanaikaisesti, yö ja päivä sekaisin. Oli ollut aamulla niinniin pahantuulinenkin. Valvottu yö takana touhuiluineen. Ei siis ollut lääkkeestä apua, uskalsin epäillä. 
Lähellä sataa oleva henkilö touhuaa yönsä, saa aamulla raivarin ja sen päälle mahdollisesti rauhoittavaa. Mitäpä muuta tekee kuin nukkuu autuaasti veisuusta huolimatta tai siitä johtuen.

Ajattelen ääneen, voisiko tuon tropin nyt lopettaa jokseenkin turhana, onhan sen anti mitätön? Suuttuuhan siitä kuka hyvänsä kun ei pysty eikä jaksa ja vierellä on kaksi, jotka kiskovat sekä vetävät tätä vastahankaista pirulaista kohti kuohuavaa suihkua. Eikä aina ole rapaisupintaa, johon puhe tai lääke ottaisi kiinni. 

  
Yöaikansa tämä nykyinen hyvinkin pienikokoinen ja alipainoinen naarasleijona on puettuna ns. pupuasuun =yöhaalari, jossa on vetoketju selässä. Tällä estetään hänen öinen mahdollinen pissareissu- lattialle. Päiväsaikaiset reissut kun osuvat kyllä oikeaankin paikkaan, vaan ei voi tietää. Yöhoitaja käy n. kolmen tunnin välein katsomassa, joten uninen, väsynyt, sekava alzheimerpotilas saa rauhassa tempoilla omiaan yön pimeydessä.
Huoneesta on viety kaikki mahdollinen pois henkilökunnan toimesta, kun "se siirtelee niitä yöllä oman mallinsa mukaan" ...so what? omiaanhan siirtelee aikansa kuluksi. Pysyypä ainakin huoneessaan eikä häiritse toisia. 

Minua huvittaa se puhe lattialle pissailusta. KUN SE ON SIIVOTTAVA yöllä. No, mitä siitä, senkus siivoatte...! Se on ylimääräinen työ, you know. 
Oman hoitoalaan liittyvän työhistoriani aikana meillä oli tapana pelätä vanhuksen liukastumista tällaiseen lammikkoon suurimpana huolenamme, emme puhuneet juurikaan harmina sitä siivoamispuolta. Näin ne ajat muuttuvat. 
Kysyessäni tästä mahdollisesta liukastumisesta tuli pitkä hiljaisuus... 

On tämä niin ikävää jollakin tavalla. Äiti siis osa päivällä käydä vessa-asiat aivan mallikkaasti, yöllä hänestä tulee ongelma. Mahtaa jossain kohdassa muorilla päässä kilahtaa, kun ei pääse eroon siitä pirullisesta haalarivirityksestä. On kilahtanutkin. koska raportoivat hänen sukkuloineen harmillisesti muutamana yönä siitä pois. 
Heijaa muori, ihana suoritus! 
Hänhän on vielä erittäin notkea ja vikkeläkinttuinen, hyvä fyysinen kunto sittenkin tallella. Kehnoista eväistä huolimatta. 

Nyt kun vanhusten viikko on saatu juhlittua olisi aika kysyä mitä konkreettista tulosta on odotettavissa kaikkien kauniitten puheitten päätteeksi. 

Saatiinko nyt mitään aikaiseksi? Pelletoiminta jatkuu - tilaa oma pelle-esitys virkistämään arkeasi. Tai yhteinen pelisessio nuorison kanssa? Ok, jollekin sopii tällainen. 

Mutta on se kummallista peliä, ettei sitä elävää ihmistä saada näitten onnetoisten arkeen ja miksei pyhäänkin olemaan paikalla, vastaamassa kysymyksiin, opastamassa oikeaan paikkaan sekä luomassa yleistä turvallisuudentunnetta sekä järjestystä. Kuuhunkin lennetään, mutta ikäihmisen hoitoon ei riitä resursseja. Eikä niitä näköjään edes haluta järjestää. Kyllä olisi kirveellä töitä!

Kaksi yöhoitajaa talossa, yksi per kerros. Hieman hirvittää tällainen hoitaminen, hoitavathan he ne pyykit ja aamupalat sun muut hoitamisensa lisäksi. Kahdessa kerroksessa toimiminen...
Kysäisin yhdeltä hoitajalta, jonka tiedän myös valvovan, mten usein heillä on koulutusta palolakanoiden käytöstä. Petasin juuri äidin sänkyä uuteen uskoon ja näin palolakanan mystisen sijoittelun siinä yhteydesssä. Tyttösen silmät suurenivat ja hän totesi, ettei hänen aikanaan ainakaan ole mitään opeteltu. Hän on ollut "useampana" kesänä jo täällä sijaisena. Just niin. Kaikenlaisia härpäkkeitä sitä vanhusten peteihin laitetaankin!

  

Näkyyköhän tässä minkäänlaista valoa ennen parasta ennen- päivää? Tuskin. 

Hoitolinja noudattelee ilmeisen selvästi organisaation yleistä linjaa ja toiminnan tuloksestahan kuittaa johtaja bonuksen. Hoitajamäärän lisäys tai keittiöhenkilökunnan, josta se puutekin on, lisää luonnollisesti henkilökuntamenoja. Tuloksestahan se pois on... 

Pitäisköhän nielaista ne muorilta jäänneet pillerit, jos se helpottaisi minua... no, leikki sikseen. On tämä vaan niin paskamaista.