Paras äiti voittakoon!

Äidit ovat aina parhaita... senhän me kaikki tiedämme?

Kuka lasta suojelee ja kuka tekee puolesta?Kukapa muu hoitaa perheessä juoksevia asioita ja ajelee ajonsa sillä "kauppakassilla", yleensä perheen turvattomimmalla pompannapilla. Vie mukulia harrastuksesta toiseen, singahtaa ostoksille siinä välissä ja leipoo yömyöhään mokkapaloja tuleviin myyjäisiin... rentouttavan vapaa-aikansa hän on käyttänyt erilaisten vanhojen kalujen tuunaamiseen ja virkkaillut jo kaikkiin ruokapöydäntuoleihin töppösetkin odotellessaan turnausten päättymisiä. Hän on jo lähellä äideistä parhainta.

"Meidän Antti ei ole vuoden aikana unohtanut kertaakaan kirjojaan, on tehnyt kaikki tehtävänsäkin"... 
Lue tämä: Äiti ja Antti eivät ole siis unohtaneet mitään, eli äiti on muistanut kaiken laittaa mukaan ja vahtinut tehtävien teon. 
Äideillä kun on taipumus tulla tällaisiksi, ettei Meidän Lapsi nyt mitään unohtaisi...Näistä Anteista ja heidän naispuolisista vastineistaan tuleekin sitten puolisoitten vastuulle perässä vedettäviä, joiden tavaroita saa jatkuvasti huolehtia. 

Olen itsekin leiponut työpäivän jälkeen öiseen aikaan tulevan päivän myyjäisiin kuivakakkua, mokkapalaa ja vaikka mitä. Minä ostin Maritan kakkua ja hän minun... tehdä piti, vaikka älyttömn helpolla olisi päästy siihen tulokseen, että jokainen maksaisi oman mukulansa osuuden luokkaretkestä tai muusta rahaa vaativasta kohdasta... 
"Herra palkitsee äidin vaivat"... ja sitä odotellessa. 

Äidit ovat oikeutetusti väsyneitä tiettyinä vuosina huushollin pidossaan. Työssäkäyvän äidin vapaa-aika on lapsen hereillä oloaikaan pieni ripaus. Muistelen, että minä ja lapsi vietimme laatuaikaa noin kolmisen tuntia illassa, jossa oli jo levolle lasken-vaihekin. Ei se määrä vaan laatu, sanoisi joku... niin minäkin toivoin ja toivon vieläkin. Omaa aikaa? No, nyt sitä on!

Joskus tuntuu selaiselta, että jossain päin on kisa julistettu, "paras äiti voittaa".. kuulen kilpailukutsuja minäkin. Säilöntää, virkkaamista, kutomista, tuunaamista ja lapsien kekkerit, joiden järjestämistouhuja voin vain ihastella. Kenen kakku on itäistä leveyttä, kellä pohjoista korkeutta... Miten jotkut ehtivät tähän kaikkeen! Ehkä he ovat kotosalla pidempään kuin itse aikoinani? En keksi muuta selitystä... tai sitten minä olin auttamattoman hidasliikkeinen hommissani. Nyyh. 
Toisaalta... vaikka kuinka lapsen puolesta tekisi (curling) saattaa se kupeitten hedelmä tehdäkin tempauksen, jota ei odota ja juo vaikka viinaa murkkuikäisenä. Siinä sitä sitten seisoo pettymyksen alhossa vaikka juuri oli kruunu kirkastumassa. Eikös se entinen poikakin tullut toiseksi juoksukilpailussa, vaikka oli uudet verkkarit?

Paras äiti voittaa. Aina. 

Kuka se sitten kulloinkin on, on jokaisen omassa päässä. Itse koin sen onnistumisen siinä vaiheessa(kin) kun sain tekstiviestin lapseltamme. Hän eli jo omaa elämäänsä pesueensa kanssa. Oli yöhön kallistuvat tunnit käsillä... viesti kuului: " nyt äiti ymmärrän senkin, kun käskit korjata kaikki Legot iltasella oitis laatikkoon!"... 
Taisi löytyä pimeässä jalan alta jotain kulmikasta?

                                Kaikki äidit ovat kukkasensa ansainneet, joka päivä.