Itsekin väkertelen kaikenlaista. Uudet langat väreineen ja niistä inspiroituneena kudon aina kun on mahdollista. Inspiroitua voi vaikka tällaisista napeista!
Eikös ole ihania, kuin Makkosen poikia nämäkin!
Tässä näitä minun ensimmäisiä tuotoksiani...
Käsityötarvikkeet synnyttävät meille ideoita... eikö totta? Piti sanomani, että on todella ikävää kuunnella näissä myyjäisissä tavallaan myyjän korvin sitä marinaa sukkien hinnoista. On vaan niin kalliita, kuulemma. Olen kuitenkin hintoja katsellessani päätynyt ajatukseen, ettei niitä kyllä liian kalliiksi ole kukaan näkemäni hinnoitellut... tokko niistä tuntipalkkaa tekijä saa. Tarpeetonta pahaa mieltä, se hinnoittelupuoli on varmasti toisillekin yhtä vaikeaa kuin minulle.
Ostajakunta on varmasti sellaista väkeä, jolla saattaa hyvinkin olla vihreä peukalo tai ompelevat koneella kankaasta mitä tahansa. Peukalo muuttuu sitten kutimen myötä töröttämään keskelle kämmentä, eikä tuotosta synny. Saattaapi olla traumaperäinen juttu, koulukäsitöiden aikaansaamaa... ne hikisissä käsissä rautaisilla puikoilla väkerrellyt sukannäköiset pussukat, joita itkun myötä ja opettajan kimotuksella säestettynä väännettiin. Samalla päätettiin, ettei sitten ikinä enää, vaikka paljasjaloin kulkisin! Osa on päätöksessään pysynyt. Minä päätin näyttää sille akalle (opettajani aikoinaan), että opinhan minäkin kun saan rauhassa tehdä!
Nykyään on saatavilla kaikenlaista ihanuutta ja kiinakaupoista tilaamalla saa pikkurahalla vaikka millaisia inspiksenlähteitä. Minullekin on postipaketteja tulossa...
Palatakseni vielä näihin myyjäissukkien hintoihin ja niistä syntyneeseen kauhisteluun. Kysyin tältä tuttavaltani, mitä hän sitten olisi valmis sukista maksamaan, jos tuollainen 15-25 euroa päätä huimasi aikuisten sukissa. Arvatkaapas... vitonen olisi sopiva hinta. Hävettää sanoa, että minua korpesi kun tuli lähdettyäkin yhdessä niihin myyjäisiin. Yritin perustella ajankäyttöä ja kotimaisen langan kilohintaakin, ei pää kääntynyt. Ajanvietteeksihän nämä kutovat, silloin on eri asia kuulemma. Voi peikko! Kerroin, etten minäkään umpioudolle sukkia vitosella tekisi. Tuli sellainen pysähtyneisyyden aika meidän välillemme, en näet osallistunut tähän hintakauhisteluun.
Joopa joo. Taidokkaiden sukkien tekemiseen menee kyllä oma aikansa, vaikka kuinka kutomisesta tykkäisi. Sama asia on muunkin käsityön kohdalla. Ulkomailta tulevat konetyöt syövät käsityön hintoja ja arvostusta, mutta oikean työn tunnistaa jokainen.
Eikös olekin ihania nappeja?
Kirpputoreilla on kauniita vanhoja käsitöitä ollut viime aikoina runsaastikin. Taidokkaasti kirjaillut liinat, tyynynpääliset, seinävaatteet ym ovat joutaneet kiertoon nykykodeista mummojen jättäessä liinavaatekaappinsa perikunnan haltuun. Ei sovi nykykotiin enää nuo tuollaiset... on se kumma! Persoonallisuutta kuitenkin haetaan ja sitten otetaan ne samat mitä toisillakin on.
Kutomuksista vielä sen verran, että ne ihanat Anelmaiset näyttävät maksavan noin 100 euroa. Joku möi samantyyppisiä 75:llä. Kumpikaan ei paha hinta mielestäni. Langat ja pitsit, varsinkin pitsin hinta yllätti minut jälleen... Virkataan ruusuja, näprätään kukkastenlehtiä ja vaikka mitä punosta mukaan. Tämä työ sitten pitäisi luovuttaa hyppysistään lähes maksutta. Ei onnistu, sanon minä.
Käsityötä pitää arvostaa kuten sen tekijääkin. Lahjaksi annetut kudonnaiset, jotka mitätöitiin oitis tuottaa tekijälleen pahan mielen. Ei aina tarvitse mölyjä mahastaan päästellä, vaikka ei pitäisikään saamistaan sukista. Lämmöllä annettuja kun olivat tekijänsä mielestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti