Erinomaisen hyvää aneitten ostokuukautta kaikille!

Tammikuu. Mikä pirullinen ja kiusaava sana!

Juuri kun olemme oppineet syömään paistia ja juomaan lientä alkavat kaikki kurimukset. Niin piinaavat meitä jo päivälehdetkin erilaisin ohjeistuksin siitä miten terveellinen elämä onkaan niinniin lähellä - mutta niin kaukana. Ponnistella pitää ja syödä porkkanoita, omenoita, vihanneksia ja - pelätä mitä tuokaan tullessaan maitokauppoihin tulleet juomat...

... ovi uuteen elämään on rakosellaan paikassa jos toisessa... ei uskoisi, mitä wc:ssä asioidessaan tapahtuukaan...

Kyllä tämä elämä on jokseenkin sitä itseään. 
Saamme koko synkkenevän syksyn syödä lämpimiksemme vaikka mitä herkkuja, pidetään nyt vielä viimeiset rapujuhlatkin noin niinkuin varmuudeksi siitä, että saamme sielunsilitystä tälle ympäröivälle pimeydelle. No, pimeyshän ei ota mennäkseen, joten on syytä korkata punaviini, ei nuo suklaat muuten alas mene. Suklaatkin voi syödä penskoilta salaa - vaikka saunassa! Näin pysyy jonkinlainen joulujärjestys...
Näin lähestymme pikkujouluaikaa... ihanaaihanaa! Pikkujouluja järjestetään, syödään herkkuja illasta toiseen, eikä kyytipojaksi vesi käy pirtaan.

Minulla oli monta vuotta jouluruokainhotus.Tämä johtui siitä, että mieheni ja minun työkuvioihin liittyi niitä työpaikka- ym ruokailuja, jotka joulua kohti muuttuivatkin sitten jouluisiksi sisällöltään. Tarjotut lounaat alkoivat maistua vaikka miltä...hernekeittokin on myrkkyä, jos sitä joka päivä syö. Jouluaattona olisi pitänyt syödä "taas sitä samaa"... ja siitä vaikka uuteen vuoteen. No huhhuh, sanoisi jo Jetrokin.

Joulunaikaa vietetään kaikenlaisten herkkujen parissa. Jääkaapit ja pakastimet tursuavat kaikenlaista elintarviketta. Ostetaanko paljon enemmän kuin oikeasti olisi tarvetta? Ostammeko "varalle" jotakin, jos vaikka "Maikki-serkku" saattaisi poiketa pesueineen..?

Syödäänköhän nyt enemmän kokonaisuudessaan kuin ennenvanhaan jolloin kansana kulutimme fyysisessä työssä sukkelaan mahdolliset kräämitorttuvolangit vyötäröiltämme?
Hyvin olemme sitten oppineet, jos näin on. 

Kaikenlaista viinisuositustakin saa lukea lehti toisensa perään... paljon olisi opittavaa, että juhlasta tulisi täydellinen!

Sitten onkin se pirullinen tammikuu. 

Suut suppuun, pois kekkerit - kuka niitä nyt selvistä päin? - kuntosalille hop-hop, tai ainakin vanhat verkkarit kaapista ja sauvakävelemään! 
Tipaton tammikuu - revi siitä. Mistä sen ilon nyt ottaisi, kun on tottunut punaviintä ottamaan! Ei maistu edes gröna kuulorit...

Tässä aneitten ostossa me olemme hyviä! Joulukuu (ainakin) on syöty, juotu ja juhlittu urakalla, sitten aletaan "terveellinen elämä". Kaikki on taas hyvin. Kuntosaleilla on tungosta ja Alkossakin ehditään pyyhkiä pulloista pölyjä parikin kertaa...
Olemme vuodenkierrossa oikeassa kierroksessa ja voimmekin sitten valmistautua hyvillä mielin pääsiäiseen.Kaupat notkuvat taasen lammasta ja muiita tykötarvikkeita. Sitten ostetaan taas aneita tulevaan uimapukukauteen. Ellei työterveyslääkäri sitä ennen kehoita miettimään kolesteroli- ja sokeriarvoja. Siinä ei selitys sukurasituksesta auta?

Mutta kivaahan se oli niin kauan kun sitä kesti? Voisikohan tätä kohkausta jotenkin tasata?