Väärän värinen paperi ja viimeinen työntekijä

Työhistoriani vaihtui aikoinaan terveydenhuollon sihteeristä hoitajaksi. Piti siis saada vakituinen työpaikka hoitopuolelta.  Edellinen esimies myi firmansa ja me poloiset jouduimme kaupan mukana,  jos ei ojasta allikkoon niin ainakin työttömiksi joka toinen. 

Hain ja sain yöhoitajan paikan siltä seisomalta, vaikken ollut vuodeosastotyötä tehnyt kin harjoittelujaksoillani. Aika vaan oli sellainen. Kysyttiin kokemusta, mutta mistäs sitä otat, jollei minnekään pääse - edes sijaiseksi!

No, minusta tuli yöhoitaja vailla minkäänlaista tajua siitä, miten yötyö minun elämääni vaikuttaisi. Ans´kattoo ny...

Kun en tästä tulevasta onnenpotkusta mitään tiennyt olivat suunnitelmatkin sitten sen mukaisia. Varattuna ja maksettuna oli matka lapin perukoille ruska-ajan vaellukselle. 
Työrupeamani alkoi kesälomasijaisuutena ja huoleni oli se tuleva syyskuinen matkani Lappiin. Miten täällä onnistuisi saada se yksi viikko vapaaksi... jaan huoleni työkaverillekin. 
Tämä kertoikin menettelytavasta, joka nyt oli kyllä aikamoisen erikoinen ... no, talossa talon tavalla, ajattelin.

Koskapa en ollut päiväsaikaan talossa yöhoitajuudestani johtuen minun tuli kirjoittaa asiani toimiston pöydällä oleviin (suttulappuja minun mielestäni) punaisiin lappuihin. Lappunen oli leikattu talon jouluesitteestä ja sen kääntöpuolelle siis piti tehtämän lomaani koskeva anomus?!!
Eikä sitä sitten laiteta kirjekuoreen, kun meillä säästetään... työnnä vaan TJ:n oven alta.

Työtä käskettyä.

Päällikkö ilmestyi sitten eräänä aamuseiskana ovelle valkoiset kumisaappaat jaloissaan ja ilmoitti minun syyllistyneen toiminamallivirheeseen. (Siis mihinkä?) Tänä kyseisenä vuonna kaikki anomukset sitten pitäisikin tehdä vaaleansiniselle paperille , joita löytyy samasta paikasta kuin punaisiakin. Siis nyt oli kyse kokouskutsun silputusta takaosasta. Just joo...

Hän toisaalta hieman vilkutti vihreää valoa, loma saattaisi kyllä olla mahdollinen muuten MUTTA...
Viimeksi tulleena en kuulemma voi valita lomani ajankohtia ja minun on siis tyytyminen ketjun alku- tai loppupäähän. Ei mitään puhetta palkattomankaan onnistumisesta... No, minä vänkäsin ja uskalsin kysäistä, että onko se sitten niin tässä firmassa, että en ikinäkoskaanmilloinkaan saa lomaani vaikuttaa jos minun jälkeeni ei ketään enää palkattaisi!?

Kumisaappaat kirskahtelivat permannolla ja hän lähti pohtimaan asiaa.  Mennessään sihisi kuin käärme ja sitä sihinää sitten kuuntelinkin aikani.

Loma tuli myönnetyksi. Ikuiseen kiitollisuuteen minun olisi pitänyt vaipua kun Kepa nyt luopui lomapaikastaan. Häneltä jäivät marjatkin poimimatta tältä vuodelta, ettäs sen tiedän. 
Paljon muutakin erikoissäädöstöä  tuli perehdytykseeni liitetyksi, mutta niistä ehkä joskus toiste lisää. Se piti muistaa etenkin, ettei naureta äänekkäästi...