Kipeitä titteleitä

Edesmennyt tuttavani rakasti titteleitä. Hän muisti ne kaikkien osalta ja pienimmänkin "ylenemisen" hän huomioi erityisesti. Seuraava joulu-, syntymäpäivä- tai pääsiäiskortti tuli takuuvarmasti uudella ammattinimikkeellä.  Tekniikan ylioppilas, tekniikan lisenssiaatti, siltainsinööri, isännöitsijä, maanviljelijä, yo-merkonomi ..jne. 

Noiden kirje- ja postikorttiaikaisten ammattinimikkeiden kohdalla oli helppoa tai helpompaa päätellä sekin millaista työtä kyseinen henkilö työkseen tekee. 

Vaan mitä on elo titteleiden myötä tänä päivänä? Kylläpä hieno tuttavani olisi synkistellyt näitten palvelusihteerien, palveluneuvojien ja palvelupäälliköiden parissa... usealla alalla on samantyyppinen nimike, mutta työt ovat kaikkea muuta kuin yhteneväisiä. Hoitokodin palveluvastaavanakin saattaa olla joku todellisuudessa vastaamatta oikeastaan mistään.

Varastossakin on päälliköitä, niitä päälliköitä tuppaa nyt olemaan esimies-tittelin ohella vaikka missä. Minäkin olin esimies aikoinani. Vähän vierastin sitä... hoitotyön ammattilaisena totuin niihin osastonhoitaja- ja apulaisosastonhoitajanimikkeisiin. No, uusi työ vaati uuden nimikkeen.

Totta puhuen ammattinimikkeen ollessa irti työkontekstista ei voi ymmärtää mitä työtä henkilö tekee työkseen... siksi tämä yletön yhdenmukaistaminen hämmentääkin.

Sitten on vielä nuo luovat johtajat ... tällaisia ammattihenkilöitä on harvakseltaan nimikkeissä. Sellaiseksi olen minäkin nyt ylennyt täällä omalla savannillani. 
Ei siis mikään turha nimike, mutta kun sellainen annetaan, tulee se siis kohdentaa oikein. Olen tästä hyvin otettu.

Muistikuvan vielä liitän tähän loppuun.. edesmennyt kummitätini sai minulta aikoinaan kortin nimipäivälleen, johon olin kirjoittanut kuusivuotiaan tarmolla "Leski Helka S...."

No, hänhän oli leski ja siitä puhuttiin... no, kortistakin puhuttiin ja asia jäi mieleeni.