sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Kuin poiju meressä...

Tunnetko henkilöä, joka selviää aina tilanteesta kuin tilanteesta? Nousee kuin poiju merestä, vaikka aallokko lyö yli...




Viime aikoina on tullut seurattua yhtä senioria median palstoilla. Nuukapussimies selittelee asioita aina parhain päin... on aina selittänyt jalasmökistä lähtien. Vaikka millainen tuisku tulisi, sieltä se nousee poijun lailla pompaten pystyyn. Ja kun vähän valehtelee, uskoo vielä itsekin. 


Ylittääkseen vesistön, tulee tuntea kivet. Kivien löytäminen ei aina kaikilta onnistu. Mara oli yksi sellainen vesistön ylittäjä-tyyppi. Hän selvisi vaikka mistä tilanteesta, olipa yksi poiju meressä hänkin. 
Mara oli myös uhmakas, häntä ei terveyspoliisit vainoillaan saaneet lannistumaan. Puhukoot muut, minä pidän hevosta, oli hänen asenteensa. Tupakkia kului, eikä muutkaan virvokkeet vieraita olleet. Häneen ei niistä tauti ota, oli asenne. Ja jos tauti tulee, on niissä tuotteissa veroina maksettu hänen hoitonsa. Että sellainenkin asenne. Vaan loppupeleissä Mara jäi toiseksi. Oma kroppa petti ansiokkaan asenteen. Niin harmillista elämä saattaa olla, vaikka muuta tuli päätettyä. 


Tämä ensiksi mainittu poiju minua kyllä mietityttää. Mitä tällainen itsekkyys oikein on, miten tulevaisuudessa hän voisi tulla toimeen näyttönsä perusteella muitten kanssa?? Mieleen tulee jonkinlainen pakkomielle, tai alkava alzheimer :)..........No, jokainen tyylillään... muut saa selittää. 


Meillä kaikilla on sellainen .... tämä kiertolaisjuttu kulki ystävänpäivänä varmasti muillakin ilahduttamassa postin saajaa...

Joskus mietin sitäkin, mikä nyt on luokiteltavissa erikoisuudeksi nykyään. Silloin joskus aiemmin erikoisuusleima iskettiin otsaan huomattavasti nopeammin. Nyt siitä voisi kiitellä, että on erilainen kuin muut. Eikä mikään enää ole mitään erikoista. Joku toinen on sen tehnyt jo aikaisemmin. 

Mehän olemme kaikki erikoisia  omalla tavallamme. Luojalle kiitos siitäkin, että on sellainen järjestys luotu. Muuten olisi aika totista tämä meno eikä poijuja nousisi. 


... ihan lepopäivän ratoksi tuo viimeinen... ei ole poiju, on puomi - juttu. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti