Muoviton maaliskuu

On eletty tipaton tammikuu ja mikäsliehelmikuu... vuoroon astuu muoviton maaliskuu.
Tätä minä viettäisin varsin mieluusti muuten, mutta...

... kun täällä maaseutukaupassa asioivana ei voi oikein saada mitään syödäkseen, ellei niitä muoveja huoli matkaan. Palvelutiskissä saattaisi saada paperiin käärittynä yhtä ja toista, mutta äsken tutkailtuani tilannetta, näyttääpi kehnolta. Perunaa, sipulia, pakasteseitä, naapuripitäjästä hiivaleipää jne... mutta muuten on pussia, kelmua, purkkia ja käärettä. Erikseen ja yhdessä. 

Tokihan luonto saastuu kaikenlaisista jätteistä ja sitä roskaa tulee valtavasti, jopa meidän kahden taloudessa tällä nyt vallitsevalla mahdottomalla pakkaussysteemillä. Muovin määrän huomaan, koska lajittelen kuuliaisesti. 

Taisi olla lähes 10 kg kahvia per nuppi, jota suomalainen käyttää, eli meidän huushollissa puolen kilon tyhjiä pusseja löytyisi kasasta nelisenkymmentä, mikäli kaiken säästäisi... Ruisleipää tilastojen mukaan syödään muistaakseni lähes perisenkymmentä kiloa per asukas, joten siinä olisi reissumiespussi poikineen... ja kaikki muu siihen lisäksi. 

Ei minusta taida olla täydellisyyteen tässä asiassa. Tai sitten pitää muuttaa muualle.  Se, mikä onnistuu jossain cityssä, ei toimi täällä maalla. Ei taivu paikallisen äässin tarjonta tähän juttuun.

Eiköhän tässäkin asiassa riittäne se, että parhaansa yrittää vältellä muovin määrää. Muuten käy kuin sille entiselle hevoselle, että juuri kun se oppi olemaan syömättä.... niin ..no.