Esittelijät pyrkivät kertomaan uusista tuulista puutarhan hoidossa, kukkien ominaisuuksista, pihan suunnittelusta, erikoisvalmisteista ja vaikka mistä - niin eikös takaviistosta taaperra paikalle joku, joka koittaa laulaa suohon esittelijän omilla tiedoillaan. Näin on ollut ja näin tulee aina olemaan. Amen.
Takavuosina lomaillessamme Madeiralla puutarhaguru Arno Kasvi piileskeli vaikka missä näitä itseriittoisia matameja. Olisivat vaan tyytyneet kysymään jotain yleistä kasveista, vaan ei. Piti päästä kertomaan KUINKA HIENOSTI HE HOITIVATKAAN ASIOITA PIHOILLAAN JA HEIDÄN TIETONSA JOPA YLITTIVÄT Arno Kasvin tiedot ja tämä olisi pitänyt sitten AK:n heille todentaa. Ei sitä kukaan jaksa. JEP.
Puutarhan hoidossa pitääkin olla jonkinlaista kilpailuhenkeä- kateuttakin ja suuruudenhulluutta. Terveessä suhteessa annosteltuina.
Kateus-kyynisyys-katkeruus ja katumus siitä, etten koskaan yrittänytkään - neljän K:oon tie.
Se pätee puutarhan hoidossakin.
Kyllä minäkin kadehdin upeita tontteja, syvämultaisia penkkejä ja vaikka mitä, mutta väitän, etten kyynisty enkä katkeroidu.En muista koskaan-milloinkaan jupisseeni, että sekin siinä yrittää olla joku hortonomi - perkules...
Yrittänyt olen koko ajan luoda omaa puutarhaani, tai miksi sitä nyt sitten kutsutaankin. En suostu pihahommissakaan olemaan "tyylitietoinen" ja mukautumaan siihen kuvaan, joka lehdissä annetaan.
Kaikilla ihmisillä ei ole omia pihoja tai puutarhoja, mutta aina voi nauttia luonnosta, toisten pihoista tai puistojen upeista istutuksista. Joskus se oma hieno juttu on se yrttipurkki parvekkeella. Jos siinä on eloa...
Eikä likaantumista pidä pelätä, lastenkaan kohdalla. Eihän puhdas lika kellekään pahasta ole?
Viisas isoäitini sanoi aikoinaan, etttä hän puhui aina kukilleen - niin ne kukoistavat ja kasvavat vuodesta toiseen.
Niin teen minäkin. Nostan purkkia kohti ikkunaa ja kerroin millainen säätila on tällä hetkellä, sopii miettiä - ojasella vai oksasella?... Kehunkin sitten, jos siihen on aihetta. Yhteistyömme on toiminut tässä suhteessa hyvässä ymmärryksessä.
En juoksentele Arno Kasvin perässä, enkä neuvo esittelijöitä - mutta koska olen oinas horoskoopissani, pitää minunkin hieman päästä neuvomaan ... kerron tässä perhosbaarini reseptin teille tulevaan kevääseen ja ja kesään:
Otapa jäljelle jäänyttä punaviiniä desin verran (no, kyllä sitä aina sen verran jää..!)
lisää pätkä ylikypsää banaania muussattuna, pari palaa sokeria ja herneen kokoinen nokare hiivaa. Kun ihmeliemi käy kuplien, laita sitä pieneen lasipurkkiin ja tunge tulpaksi värikäs pesusienen kappale, jonka olet juottanut ensin tuossa samassa liemessä. Katso tuulen suuntaa, että se purkkisi houkuttelee mahdollisimman monta kylällä pörräävää perhosta. Laita rautalangalla vaikka köynnöstukeen kiinni ja jää odottamaan - kyllä sinullekin varmaan tilkka viiniä jäi äskeisestä urakasta? Istu tovi, sieltä niitä sitten tulee pikku hiljaa... tulee yöperhosiakin, mikäli jaksat vielä valvoa.
Mikäli sade laimentaa purkin sisältöä, pitää litku uusia... pahoittelen yltyvää viininostotarvettanne!
(Isompaa saalista odotellessasi, istuta Virmajuuri, saat naapurin kissan varmasti tontillesi ja sitten sinulla ohjelmaa piisaakin !)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti