Kesäkeittiöt huurteessa

Niin monenlaisia kokkeja kuin keittiöitäkin. Kotona ja TV-ohjelmissa. Väki kisaa kellä suosituinta pöperöä pöydässä ja kuvauksellisinta tarjottavaa... tarttuuhan se hösötys kansaan ja alkaa kaikenlainen kikkailu kotonakin.


                                         
                 

Kielokeittoakin tarjoiltiin jossainpäin erään asutuskeskuksen hienossa ravintolassa. Erikoisuutta oli ja väki erikoisesti joutui sairaalaan. Kaukana luonnosta tuntuu olevan kokkihenkilöt - mutta niin ovat asiakkaatkin. Kokomoisia tampioita on syömässä, jos oikein ovat tietoisia syömästään vihanneksesta..tai kasvista tässä tapauksessa. Ei siitä yksin ravintolaa voi syyttää kun sairastuu.  

                                                

Vuodesta toiseen raportoidaan dialyysihoitojen lisääntyvän sienikauden päätteeksi. Aina löytyy niitä, jotka ensin poimivat ja mahdollisesti sitten vasta kotosalla katsovat saaliinsa syömäkelpoisuuden kirjoista tai netistä. Tai luottavat vain "tietoihinsa", mitä ne nyt sitten ovatkin.

Tulipa jälleen kielonmarjat mieleeni peratessani miespuolisen poimijan saalista. Rohmulla reippaasti työskennellessä matkaan tuli käpyjä ja muuta metsähallituksen omaisuutta - mutta olipa siellä jokunen kielonmarjakin. Jäin miettimään niitä perkaajia, jotka toisille perkailevat... onko torilla "sattumia" mukana? Yksi marja ei varmaankaan vielä isommin hetkauta, mutta mutta...

Pikkelöinnistä puhuttiin tänään lehdessä ... siis pikkelsin tekoa? ilmeisestikin. Mitä kummallisempia yhdisteitä oli... eipä silti - on varmaan joskus virkistävää maistella eri makuja? Minusta ne perisuomalaisetkin säilöntätavat voisi aina nostaa uusien rinnalle. Niissä on aito maku, tietää mitä syö. En tunnusta olevani vanha tupajäärä, mutta kun ne hyvät perusmautkin koukuttavat.... 

Syksyinen herkku, jonka saa alas ilman viinilekaakin. Hyvää omalta järveltä ja takuulla tuoretta. 

Viinistä tulikin mieleeni surulllinen tarina nuorehkosta miehestä, joka iltasella päätti tehdä kotonaan risottoa. 
Voi itkun nenä!! - Valkoviini olikin lopussa, riisiä tosin olisi ollut. Viinakauppa kiinni ja maitokauppa ei tätä tuotetta myy ... niin jää tarinan sankari ilman iltaista risottoaan viinin puuttueessa raaka-aineista. 
Näin kylmäksi ja kovaksi se on käynnyt yksinasuvan miehen maailma! Oikein pahaa tekee.
Äidillinen neuvohan tässä on se, että osta poikakulta itsellesi viiniä kaapin perälle ja pidä ne avaamattomina tällaisten kauheitten tilanteitten pelastajaksi. Ei kaikkea tarvi juoda, mitä pirttiin hakee... ei tarvi sitten itkustella lehtien palstoilla tilanteitaan. 

Jokin aika sitten raportoitiin, että Suomeen on tullut lisää n. 50 000 (!) perhettä, jotka ovat vailla ansiotuloja. Miten tällainen joukko pystyy toteuttamaan näitä kaikkia ruokahömpötyksiä? eikö lapsiperheidenkin arkiruoka pitäisi olla jotain muuta kuin mitä nyt näytetään?? Einekset ja prosessoidut ruoka-aineet eivät varmasti vuosikymmenten käytön myötä ole terveellisemmästä päästä syötäviä. Lisäaineiden määrä mietityttää... onko aina niin kiire, ettei ehditä tehdä tai seurataanko liikaa maailman melskettä ja siellä liikkuvia ruokajuttuja...hmm.

Ylenmääräinen maustaminen menee minun ymmärrykseni yli. Mikä saa ihmisen tunkemaan ruokaan kaikenlaiset polttiaiset! Ehkä ne ulkomailla käydessä ovat olleet eksoottisia ja kaikessa karmeudessaan peittäneet puolipilantuneen valmistusaineen käryn... tiedä sitä. 

Tässä ihmettelyjeni lopuksi vielä viimeisimmän kärhöostokseni ihmettely. Kerrottu kukka muuttui ensimmäisen kukan jälkeen yksinkertaiseksi... (kuten ostajakin). 

Mutta miten tämä näin kävi, sitä vielä mietin, onhan kukka kesäkeittiöni seinustalla ja sitä usein siinä vilkuilin... miettien, että mikä tuotakin nyt vaivaa. Tiedätkös sinä syytä?