Superhamstraajat

Kuulakärkikyniä kaatuu roskalavalle kohtuullisesta tynnyristä 3000 kappaletta. Siis kolmetuhatta kuulakärkikynää. Nämä ovat ilmeisestikin vain pahan päivän varalle... Kaikenlaista tavaraa "kattoa myöten"... huoneesta toiseen sukkulointi on extremeä parhaimmasta päästä. Hometta nurkissa, katossa ja lattialla. Leijuva käry nostattaa aataminomppuun saakka jotain ulospyrkivää siivousjoukkueella... kyse on TV-sarjasta, johon jäin hetkeeksi kiinni. 

Niin... ja niitä suomalaisten hamuamia ämpäreitäkin oli.

Jäin miettimään keräämisen tarkoitusta ja poisheittämisen vaikeutta. Kuten siinä yhteydessä tuli ilmi, kyse ei ole köyhän ja surkean lapsuuden aiheuttamasta kurjuudesta, joka sitten kanavoituisi myöhemmän iän tavaran keräämiseen. Jos kaiken tavaran säilyttää, tilanne on ilman muuta vastaava aikamoisen pian. Pienellä alueellahan se vika on, jos se on korvien välissä. 

3000 kuulakärkikynää... taitaa olla samantyyppinen henkilö kuin useasti kaikenlaisilla messuilla maleksivat viidentoista kassin kanssa kulkevat karkinkerääjät. Heille kyllä kelpaa kynätkin, muovikassit, heijastimet ja kaikenlaiset silmälasipyyhkeet...kunhan vaan ilmaiseksi saa.  Sille kituselle pääsylippukympille pitää tulla katetta!

Mahtoi tuntua pahalta, kun koko tynnyrillinen kyniä ropisi auton lavalle? 

Ja ne ämpärit. Se on hauska ilmiö, miten niitä hamstrataan ja pinotaan kuin kruunun jalokiviä autotallin perälle. Siinä se kolleksoni on ihailtavana!  Missä niitä on saatavilla, sinne suuntaa tämä keräilijä kyynärpäät sivulla, harppoen muiden yli. Eikä siinä auta esittelijän repliikki, että mielellään kertoisi vähän tästä tuotteesta ensin. Sillä tiedolla mitään, ämpäri tänne! 

Näitähän aina tarvitaan ... vaikka on tässä mallissa kyllä surkea sanka... eikä kanttakaan ollut... ohutta muoviakin ... ja valkoinen-sotkeutuu niin helposti... jne, vaikka ilmaiseksi tuli.
Saada pitää vaikkei tarvettakaan olisi... halvalla niitä saa marketeistakin äkkitarpeeseen. Mutta kun saa ilmaiseksi, se se vasta jotain! 

Mitä ihmettä! Perinnönjaossa näitäkin, otettavahan ne on, tiedä vaikka tarvitsee joskus....

Aina voi kerätä myös piironkeja, lastulevykaappeja, tietokonepöytiä, nojatuoleja ja muita kalusteita vaikkapa sinne autotalliin. Autohan voi olla aina ulkosalla, pääasia on kun tulee tavaraa...

Ameriikan naiset keräsivät kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Aika tavaran nauttii versus konmarilaisuus... siinäpä sitä. Luopuminen tavarasta vihastutti ja itketti. Elämäntyö meni roska-auton lavalle lapiolla ja hengityssuojainten takaa kauhistellen. 

Sylvikin keräsi aikoinaan kaikkea. Siankorvat ja yksinäiset talvisaappaatkin kelpasivat, sitten laitettiin huutokauppa pystyyn. Mutta nurkissa ja pielissä oli jotain amerikkalaista, kieltämättä.

Tavara viehättää, etenkin ilmaiseksi saatu. Toisen roska on toisen aarre, niinkin voi sanoa. Siinä missä toinen ei kehtaisi edes ajatella ottavansa kuminauhat työpaikaltaan, toinen on niillä jo vuosia vyöttänyt pussukkansa kiinni. 

Nämä ohjelmat palvelevat juuri katsojiaan hyvin, aina voi olla kulmat koholla ja päivitellä, että jopas on kummallista touhua... samaan aikaan ottaa kaikki muorin räsymatot nippuun ihan vaan varoiksi. 

                           Valoa kaikille syksyynne, intiaanikesä on kuulemma tulollaan...