Mitäs kuuluu?

Siinä se taas on ja kyselee. Tai, ei nyt mitenkään taas...

... onpahan tavattu turuilla ja toreilla pitkästä aikaa. 
Herätämme kiinnostusta, mies ja minä. Tai minä ja mies, riippuen tapahtuneista asioista.
Kysymyksiä, täydentäviä kysymyksiä satelee. Onko lääkkeitä, jos niin mitä jne. Miten äitisi muistisairaus, onko hoito kallista .... jne. Verenpainetautinne, onko hoitotasapainossa...
(voihan nenä... kierrä ja kaarra, mutta toinen ei luovuta)
 

Siinä sitä joskus suu ikäänkuin loksahtaa auki. Tämähän ei mitenkään ole kahdensuuntaista. Kysyttäessä jotain vastavuoroista, tämä kumppani napsauttaa plexit kiinni viestintäkanavista. Hän ei avaudu, eikä kerro asioita. Ei itsestään, puolisostaan, eikä mistään läheisistään. Ei, vaikka asiasta olisi sanomalehteen laitettu jo juttua...

Toisinaan muitten kanssa jutellessa asioista, on jotenkin keventynyt ja iloinen olo. Jaettuja asioita, yhteisiä tunnelmia. Sinä kysyt, minä vastaan ja päin vastoin. Mietimme samankaltaisuuksia, eroavaisuuksia. Miltä tuntuu, vai tuntuuko miltään. Jaetaan asioita, siinä se juttu. Etäisyys-läheisyyskin toimii jotenkin automaattisesti. 

Tässä toisessa tilanteessa on sellainen fiilis, että on jonkinlainen testi tai vertailu menossa suhteessa kysyjän elämään. Kerta kerralta tulee enemmän tai vähemmän lyhenneltyä vastauksia, jopa jätetty kertomatta - mekin. Naisen aivoilla varustettuna sitä miettii ja vatuloi eri vaihtoehtoja... miespuolinen putkiaivo ilmoitti suoran kannan asiaan. "Sen verta nuorempi, että pelkää meidän ikäiseksi tuloa, meidän vaivojamme ja jospa ne ovatkin vielä pahempia häneen osuessa!" 

Sanomattakin selvää - miehelle.

Viaton on kysymys, "Mitä nyt kuuluu?".... Jotkut kysyvät niin, mutta eivät tahdo edes kuunnella vastausta loppuun. Ikäänkuin ei olisi aikaa tai sitten jo on ennakkoajatus vastauksen mitättömyydestä, ei sillä väliä. Ulkoisesta habituksestakin sen näkee. Nykiikö esim. toinen olkapää malttamattomasti - vielä se siinä selittää jotain, pääsis nyt jo lähtemään tästä...

Joskus olisi hyvä kysyäkin, mitä nyt kuuluu? Tiedä vaikka ilahduttaisi sillä jotakuta. 
Tai sitten kyselee, ei niinkään viattomalla kysymyksellä,  vaan vertaillakseen tilannetta omaansa... kuten aloitin juttuni. 
"Mikä ketäkin huvittaa", totesi appiukkovainaa aikoinaan.