Eräänä aamuna törmäsin sellaiseen juttuun, ettei näitä asiakaspalvelijoita löydä kivien eikä edes kuuluisien kantojen alta!! Eikä ole eka kerta...
Ei löytynyt numeroa... soitanko toimitusjohtajalle :), laskukin jo tuli tästä hupailusta. Löysin automaatin, mutta miten käy tämän saamani laskun, jossa oli jo selvitys jatkotoimista, ellei asiaa maksa. Lehti peruttiin automaattiin, mutta miten siis käy tämän laskun... muistelenpa lukeneeni jostain kuinka summa kasvoi ja perinnän verikoirat huohottivat tontin kulmilla.
Keksinpä mielestäni hyvän reitin, soitin lehtitilauksiin. Siellä alkumetreillä toivoteltiin hyvät päivät ja olisin varmaan saanut kupin kahviakin, jos se olisi ollut mahdollista. KUNNES. Kunnes sanoin asiani. siihen loppui palvelualttius ja pimeys oli kuin faaraon haudassa sen jälkeen. Kylmä hönkä... tämä on lehden tilaamista varten. Joopatijoo. Niin varmaan, mutta nyt otat tämän numeron, katsot tiedot ja peruutat laskun niin, ettei tämä lasku tule kummittelemaan toiste. Vastentahtoista oli toiminta, eikä näin kuulemma toimita.
Siinähän sirkutat. Miten maailmassa sen onnistuisi poikkasemaan, onko tämä nyt häirintää vai miten tästä jatkan!
Mutta edelleen ne asiakaspalvelunumerot. Onko tämä menossa sellaiseen suuntaan, ettei missään ikinäkoskaan tarvita elävää ihmistä vastaamaan kellekään mitään?
Pieniähän nämä murheet ovat globaalisesti ajatellen, mutta minun tasoiselleni ihmiselle aivan riittäviä. Purisin, jos tietäisin ketä!
Viimeiset ruusut menevät pankkini asiakaspalvelun vastaajapojalle. Sanoin ulosbloggaavasta pankin ohjelmasta suorat sanat, päättäen ne kuuluisaan perskutarallaa teidän kanssanne. Poika sanoi, anteksi, en saanut selvää mitä sanoit lopuksi.
Kerroin, että se viimeinen värssy oli hienomuotoista kiroilua, koska hän oli niin kovin nuori vastaanottamaan mitään perinteistä PERKELETTÄ TEIDÄN KANSSANNE. Lupasi kirjata asian muistiin ja parantaa ohjelmasa esiintynyttä teknistä virhettä. Asioista kannattaa siis puhua suoraan. Sitten kun on joku jolle puhua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti