Ruuanlaittoa ja siivousta

Nämä kaksi asiaa on äideillä varmasti hallussaan, toisilla enemmän - toisilla vähemmän. Ruuanlaitto on omalta kohdaltani nykyisellään arjen osalta toisaalta typistynyt, vain kaksi aikuista. Mutta toisaalta, me olemme nyt vailla päivittäistä työlounastamme. Sehän tarkoittaa sitten sitä, että pitänee keksiä syömistä hieman tiheämpään tahtiin kuin työssä ollessa. Vielä sen tekisi, jos keksisi mitä tekee... Minä olen ruuanvalmistusvastaava, joten vastuu on yksistään minun. Makutuomari kyllä löytyy pöydän toiselta puolelta. 

Kekkerit ovat sitten asia erikseen, silloin tehdään eikä meinata!

Olen siinä onnellisessa asemassa, ettei meiltä ole kalaa puuttunut ruokalistalta. Sen takaa miehen innokas harrastaminen. Ymmärrän hyvin, ettei kaikki halua kalaa ostaakaan, onhan hinnat hirmuisia verrattuna lihan hintaan. Kuhafileen hinnalla ostaa possua jo aikamoisen köntin!!

Eräs pääministeri sanoi aikoinaan, että syökää silakkaa. Se on halpaa ja hyvää. Hyvää se on edelleen, vaikkeikaan enää niin halpaa kuin ennen. 
Kalastajakunta vähenee, ukkoontuu ja kaikenlaisten lupien kanssa sortteeraaminen vie mehut. Kalastusmaksu on tulossa yli 65- vuotiaillekin takaisin... ehkä siksi, että siinä ikäryhmässä kalastellaan vielä innokkaina. 

Kauppareissulla jäin katsomaan tätä ihmettä - juuresnakki, porkkananakki...

Mietin, että miksi ihmeessä pitää olla syövinään nakkia, kun se ei sitä ole. Mutta syökööt ne, jotka sellaisesta pitävät.

Eipä olleet kaupaksi käyneet nämäkään pihvit, nyt olivat halvennuksessa. En ihan kohta söisi näitäkään. Pakkauksessa oli varoitus ristiallergisille... sekin vielä. 

Minä niin luotan itsetehtyyn ..."#itetein", vai miten se nyt olikaan...

Mutta sitten meillä siivoiltiin kaikenlaisia asioita. Enpä tiedä onko toisilla vaikeus luopua jostakin... minulla oli vaikeus viedä paperiroskikseen koko arsenaalini kaikenlaisia luentomonisteita, valokopioita kasapäin vuosien varrelta... niitä nimittäin piisasi - olenhan vaihtanut ammattia jo muutamaan kertaan ja jokaiseen piti opiskella jotain uutta. 

Tällainen kirjojen ja monisteiden hävittäminen tuntui kuin olisi osa elämää mennyt sinne roskiksen kitaan samalla kerralla. Enhän niitä tarvitse, mutta miksi minä niitä sitten säilyttelin!!?

Sinne menivät sosiaaliset taitonikin....

Enkä sitten muuta mitään asioita...

Tunnelmaisin hetki vietettiin takuulla tämän solmiokasan äärellä. Työvuosien aikana näitä oli kertynyt miespuoliselle hallituksemme jäsenelle huomattava määrä. Lahjoiksi tulleita erilaisten firmojen logoilla varustettuja, työpaikat yksi toisensa jälkeen hankkivat niitä vuodenaikaan sopien, minäkin ostelin joitakin,  joulupukkikin toi ja  niin edespäin... 

Ehdottelin poisheittoa turvavyön hankaamille ja kulahtaneille (jos sellaisia nyt sattuisi olemaan hänen mielestään..) 
Minä jo suunnittelin tanhuhametta niistä itselleni ommeltavan... mutta poistoon ei sitten lähtenytkään kuin 17 kappaletta!!  ... ei tähän vartaloon niistä mekkoa ommella :)

Vähän kerrallaan kumpikin tekee urakkaansa... syödään välillä, niin taas jaksetaan.