keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Tissipositiivisuus

Maanantaina aamulla päätin kysellä, missä viipyy terveysasemani minulle lupaama mammografia-ajan tulo. Lääkärini mukaan palvelu ostetaan yksityiseltä ja mitään ei tarvitse tehdä, aika tulee aikanaan. Toista kuukautta jo hyvinkin, mutta muita asioita poteneena en sitten ollut oikein virkku tähän...



Tuumasta toimeen siis. Ajattelin soitella sinne lääkäriasemalle kuitenkin kysyäkseni aikataulua noin ylipäätään. Asiahan on aina kohdallani jännittävä, sillä rintasyöpäpotilaana en voi koskaan olla oikein vahvoilla jäillä. Vieläkään.

Vaan eipä ole numeroa tänne kotikaupunkini laitokseen, on vain yksi yhteinen valtakunnallinen numero. No, ei kun soittamaan siihen, tietoisena maanantaipäivästä. Ruuhkaa varmasti linjoilla, näin päättelin. Sitä piisasikin. Tuli mahdollisuus ottaa takaisinsoitto, no, se! Eikä mitä... ei olekaan käytössä jaaritteli nauhalla oleva äänitys ja vihreät lehdet veteli kuin viimeistään. Odotettava on, vaikka takaisinsoittomahdollisuutta taas tarjoiltiin. Kolmannella kerralla uskoin, että se ei todellakaan ole käytössä.



Siinä sitä sitten odotin, eikä soittamiselle näyttänyt loppua löytyvän...

Aikamoisen ajan kuluttua yhteiskeskus löysikin minut värjöttelemästä langoilla ja otti asian hoitaakseen. Ei lähetettä ole tiedostoissa, ei, vaikka kuinka katsoisi. Lupasi vielä soittaa kotikaupunkini röntgeniin, jossa sen pitäisi olla, jos jossain nyt ylipäätään olisi. Lupasi vielä soittaa minulle ja kertoa löydöksestään.



Soitto tältä asiakaspalvelijalta kertoi sen, että lähetettä ei ollut. Pyrin seuraavaksi jälleen terveysasemalleni kysyäkseni tilannetta. Paina ykkönen, kakkonen jne.. takaisinsoittovalintani lupasi soiton tunnin päähän. Ok. 



Aika tarkalleen tunnin päästä soittelikin vastaanotolta "pikkutyttö", joka iloisesti ilmoitti lähetteeni olevan pääterveysaseman röntgenissä! Kysyin vielä tarkennukseksi, onko siellä röntgenlääkäri paikalla, joka tekisi sen syöpäkontrolleihin kuuluvan ultaäänitutkimuksen.. juujuu, tyttönen vielä antoi minulle puheiinnumeronkin, eihän sitä ikäihminen muuten... kertoi varmuudella olevan hyvän soittoajan ja niin edespäin. Nyt kun pian soitan, eivät ole vielä lounaalla. Voi tätä riemua!



Soittelin röntgeniin ja valitsin maanantaista oppineena takaisinsoiton. Soitto luvattiin heti lounas ajan päättymisen jälkeen, eli tuntihan siihen sitten taas rupsahtaisi.Meinasin jo väsyä tai v--tua.
Röntgenistä sihteeri soitteli ja sainkin kuulla ilokseni, ettei siellä tehdäkään enää kyseisiä tutkimuksia vaan kaikki ostetaan yksityiseltä palveluntuottajalta. Minun siis pitäisi soittaa jälleen terveysasemalle ja pyytää väärään paikkaan tehty lähete muuttamaan oikeaksi. 
Siis taas soittorumbaa terveysasemalle. Tunnin päästä minulle soittikin oikea sairaanhoitaja.






Päässäni kävi jo aikamoiset laineet. Tarvitsemani lähete siis on, mutta nythän he sitten laittavat sen oikeaan paikkaan menemään. Sairaanhoitaja vielä korosti minun paheksuessani tällaista pomputusta, että he ovat ammattilaisia tässä asiassa. Eipä ollut oikein ammattimaista sen pienen vatipään neuvoessa minua puhelinnumeroineen soittelemaan...

No, joo sairaanhoitaja soitti uudelleen klo 15.17 ja kertoi lähetteen nyt lähteneen oikeaan paikkaan. Kun aamulla aloitin 09.13, oli tässä yhdelle päivälle asianhoitamista ihan riittämiin.

Tissipositiivisuus... uusi muotisana nykyään... 
Instaan kuulemma otetaan nykyään kaikenlaisia otoksia niistäkin tisseistä, joissa olisi parantamisen varaa noin niinkuin leikkausmielellä. Hienoa, ei kaikkien tarvitsekaan olla muokattua ja feikkiä. Tällaiset toispuoleisetkin ovat joskus pop. 

Niin, ja kaipaan sellaista vanhaa mallia, jossa on mahdollisuus soittaa oikeaan paikkaan oitis ja kysäistä asiansa. Ennen vanhaan, jolloin itse tein tämmöisiä hommia se sujuikin, eikä siihen asiaan tuhrattu koko päivää.  







  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti