Kaikenlaista kuultua ja nähtyä

Kanssaihmisten, tuntemattomien kanssa jutteleminen on mukava harrastus. Ei tarvitse kantaa koko eletyn elämän tuttuushistoriaa päässään, sen kun kuuntelee ja juttelee mitä juttelee. Tuntemattomissa on sekin hyvä puoli, etteivät he oikeasti tiedä millainen olen - vastailenko heille vaan niitä näitä syventymättä oleelliseen ongelmaan. 

Tahattomasti kuullut jutut ovat hauskoja - toisinaan. Ikävää sen sijaan kuulla morkkaamista ja pahansuopaisuutta, jotka tarkoituksella ladataan täydeltä laidalta. 
Mukana on aina joku "Martta", jolle sattuu ja tapahtuu, itse siihen mitenkään vaikuttamatta. Vaihtui sitten työpaikka, asuntoalue tai ukko, aina hänelle tapahtuu jotain. Luulisi nyt kovapäisemmänkin tampion ymmärtävän oman osuutensa asiassa, vaan ei. Sitten tätä marmatusta elämänpaiskomasta raukasta kuullaan kaiken matkaa.

Kauppareissuilla näkee myös montaa mukavaa. Voi harrastaa arvostelua täydeltä laidalta. Kenen mukulat huutavat kaiken aikaa, kuka tuppaa kakaran suuhun keksit ja jäätelöt ennen kassaa ja rehellisyyden nimissä säilyttää päällyspaperit. Mukulat huutavat kuin linnunpojat täysissä ulkovaatteissaan suut ammollaan juustojen ja makkaroiden seassa ostoskärryissä, tai pyyhkivät supermarketin permantoa halutessaan sitä ja tätä. "Ei vaan silloin kun minä olin nuori"- ilmeitä pukkaa ympäristöstä.   
Toiset vanhemmat eivät ole moksiskaan tästä menosta, kersat parkuvat ja karavaani kulkee. Muutamilla on penteleellinen tapa lupailla jälkikasvulleen mitä kummallisempi palkkioita turvan tukkimisesta. Yleensä ei auta ja tarjoukset paranevat.

Kahden aikuisen taloudessa kauppareissut ovat sujuvia, ellei sitten pukkaa tuttuja markettiin samalla kellonlyömällä. Siinä sitä maailmaa parannetaan tovi jos toinenkin.

Yhtenä päivänä havahduin siihen, että jotkut naiset käyttäytyvät ostoskärryjensä kanssa kuin lastenvaunuja heijaisivat! Yksi meni ohi vähän niin kuin olisin nähnyt väärin, mutta sitten tuli muutama toinenkin, joka jutellessaan veti ja työnsi hiljalleen kärryjään kuin nukuttaen lasta...Jää se vaan veriin. 

Niin ja sitten oli ne kaksi naista, jotka maaseutumarketissa hienoina mökkiläisinä tekivät viikonloppuostoksiaan... Salaattipusseissa kun ei ollutkaan painon lisäksi salaattilehtien kappalemäärää. Eihän sitä osaa ostaa oikeaa määrää kun ei tiedä! Niinhän se on, ei voi ostaa jos ei tiedä, kyllähän me muutkin sen tiedämme. Ainakin tuon jälkeen. 

... aamupala on päivän tärkein ateria!