Yhä vaan aikaisemmassa vaiheessa tämä marina alkaa.
Tulipa taas muutama huonekaluliikkeen mainoslehtinenkin. Kovasti ovat samankaltaisia sohvat ja piirongit. Matot ja tyynyt, muotia on helppo seurata. Mutta missä on kotien yksilöllisyys? Jos katsomme kuvia Liisan tai Lindan kodeista tietämättä heistä mitään, onko mitään eroja? Tähtityynyt, nukkamatot, IskuAsko-sohvat ja seinällä Home.
Hävittävätkö he kaiken entisen? Eikö kukaan peri isovanhemmiltaan mitään, vai eikö kukaan halua mitään vanhaa säilytellä?
Onkohan jotenkin pelottavaa omata huusholli, jossa on mahdollisesti perittyjä huonekaluja, erilaiset verhot, sohvat, eikä mitään tekstejä seinällä?
Ennen vanhaankin oli muuten tekstejä seinillä. Kirjailtuina seinävaatteina: "Rukoile ja tee työtä", "Jumala rakastaa ahkeraa ihmistä" ja jokunen muukin. Kertoivat ajasta ja pääasiassa uskon merkityksestä pienelle ihmiselle. Joku oli uskaltanut kyllä kirjailla "Rakkaus on ikuinen", poiketen muusta linjasta.
Joskus seinällä Home on riipaisevan totta. Vuosikymmeniä vanhoissa purueristeisissä taloissa unelmat muuttuvat karuiksi hetkiksi. Mikä on edullisesti ostettu, tuplaa hintansa kaikenlaisten korjausten jälkeen ja kaiken kukkuraksi Home on enemmän kuin totta.
Onnistumisiakin on varmasti, niinhän sen pitääkin olla.
Itse olen varmaankin ollut harakka entisessä elämässäni, koska kaikki kiiltävä kiinnostaa minua. Minua kiehtovat vanhat taulun kehykset (tauluineen), upeat maljakot, kippurajalkaiset tuolit, aidot matot ja jonkinlainen vanhanaikainen pyhäpäivä, jonne voin sujahtaa. Mitä oikein haen? Kiireettömyyttä, rauhallista tunnelmaa.
"Voi, kun olis aina sunnuntai ja päivälliskellot sois!"
Pakko laittaa tähän yksi lempisarjiksistani....kun liittyy aiheeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti