Perheen päänä, omasta mielestään, häärii Pave. Hän on jo pitkään ollut kokopäiväinen koti-isä. Osin vaimonsa harmiksikin. Pave jäi työttömäksi jo vuosikausia sitten. Suivaantui työnantajaansa ja päätti, että hän on tilinsä tehnyt. Tässä lupauksessaan hän on sitten pysynytkin. Muista lupauksista ei tietoa, eikä niitten pitävyydestä.
Pavesta on kehittynyt vuosien saatossa varsinainen kerrostalokyttääjä. Lajinsa aatelia tämä mies, ohittaen monta naista. Hänen henkilökohtainen savanninsa on taloyhtiön parkkipaikka. Autottomana henkilönä hän katsoo oikeudekseen jättää muille ohjauslappujaan vääristä pysäköinneistä, pihaan kuraa tuovista autoista, tai muuten häiriöllisestä menettelystä hänen parkkialueellaan. On muutamaan kertaan onnistunut raapimaan kehoituksia noudattamattoman autoilijan auton ovea.Pitää aina välinettä mukanaan, varoiksi.
Käsinkirjoitetut ohjauslaput pääsääntöisesti vakiasukkaita hymyilyttää. Niiden äidinkielellinen anti on hupaisaa ja uskoisinpa alakoulun lehtorien käyttävän niitä mielellään mallina virheellisestä tavasta ilmaista itseään. Suomea se sittenkin on.
Vaikuttaisi kuitenkin siltä, ettei Pave ole viinamäenmiehiä. On vaan muuten tärähtänyt, kaikki muumit eivät ole laaksossa, eikä terävin kynä penaalissa, tai miten nyt kukin sen haluaakaan ilmaista. Saattaa tosin olla, mitä talossa hieman kuiskitaankin, että Pave kuitenkin ottaisi kuppia silloin tällöin. Joku senkin olisi nähnyt.
Joka tapauksessa, hän on Persoona, joka vuosi vuodelta käy isommin kierroksin.
Jos Lotikonlahdelle ja tähän taloon tuleva vieras erehtyy viemaan autonsa ensin parkkipaikalle ja lähtee sitten viereisellä tontilla olevalle kaupalle ostamaan tuliaisherkkuja repeää Pave oitis. Hieman kestää, kun hän ikkunastaan tämän virheen huomanneena juokseen portaat alas rynnäten onnettoman virheentekijän perään kaupalle. Sielläpä riemu repeää. HÄNEN talonsa parkkipaikkoja ei ole suunniteltu kauppakäynteihin. Ei auta selitys siitä, että vierailu tapahtuisi samaan taloon. Mellakka jatkuu. Kauhean näköinen on Pave, Silmät leimuavat, rasvainen tukka roikkuu, sylki lentää perkeleitten mukana.
Varsinainen perheen pää on kuitenkin Kepa. Hän vahtii omalla tavallaan omaa savannitilkkuaan, sitä kerrostaloneliöönsä, jossa elää perheensä kanssa. Isännöitsijän lempilapsi tämä ikivalittaja kylmien pattereittensa keskeltä.Ei Kepakaan käy työssä, kun ei kerran Pavekaan. Tasapuolisuutta tämäkin.
Kepalla on kangaspuut ja hän kutoo päivät päästään poppanoita. Kokee olevansa tekstiilitaiteilija. Väärinymmärretty luonnollisesti ja työt vielä markkinoimatta kansainväliseen myyntiin - tai edes Lotikonlahden kirpparille.
Kepa on käynnyt joskus kansalaisopiston tyylikurssin värien merkityksestä pukeutumisessa. On kuulemma löytänyt oman itsensä. Vartalonsa hän kuitenkin on hukannut ainakin vuosikymmen sitten.Tämä värikäs talitintti huomioidaan aina kunnanvirastoissa asioidessaan. Ehkä äänekkyyskin on osana?
Rapussa jyristelevät kaksospojat, Tiku ja Taku, ilahduttavat monen vuorotyötä tekevän nukkumisrytmiä. Kymmenvuotiaat ovat onneksi edes osan viikosta koulussa, ravaavat koulun, kaupan ja kodin väliä tapellen rattoisasti mennen tullen. Veljesrakkautta se taitaa olla, mutta kun sitä riittää - huokaa jotkut jo talossa. Muun ajan he painivat sisätiloissa tai pelaavat jotain, johon kuuluu välillä suuria karjaisuja.
Karjaisuihin osallistuu myös perheen isoveli Hessu. Tämä hontelo pojanverso on jo 17- vuottaan jättänyt. Olminvaalea yövalvoja, hernekeppi. Hessu käy amitsua, silloin kun jaksaa. Ei nappaa autopuoli, johon tuli mentyä vahingossa.Sehän on sitten muitten syy, se valinta. Poika asuu valtaisan vaatevuoren, ruokaan liittyvien paperien, kansien ym. keskellä, haisee happamasti ainakin nuorelle testosteronille, jonka ansiosta käy välillä notkumassa ostoskeskuksessa. Edellisiltainen vesipesu olisi paras suositus onnistumiseen niihin yrityksiin lähestyä ikätovereitaan - naispuolisia. Hessusta kuulemme vielä, hän löytää itsensä seuraavan kymmenen vuoden isään aivan muualta kuin autoalalta. - Tyttöystäväkin löytyy, mikäli suihku löytyy.
Sukua tutkin edelleen, Siellä on kaikenlaista nähtävää ja opittavaa... vaikkapa tämä nimien antaminen. Anna- niminen tyttö elää jokusen vuoden, kuolee. Nimi viivataan perheluettelosta. Syntyy toinen tyttö. Hänelle annetaan Annan nimi... tai jos perheen äiti kuolee ja tulee uusi emäntä, jonka kanssa lapsia syntyy. Lapsen nimi voi olla sama kuin edellisessäkin kattauksessa kuolleen lapsen nimi. ota siitä sitten selvää, kuka esiäiti on kenenkin äiti ollut aikoinaan... ja minä kun luulin, että nykypäivä sotkee perheitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti