torstai 16. elokuuta 2018

Työpaikan aikuislapsi

Työpaikoille valikoituneet aikuislapset pyörittävät omaa työperhettään (työkavereitaan), työvanhempaansa (työnantajaa) oman halunsa mukaan. Syntyypä mielikuva lapsesta marketin karkkihyllyn edessä joka polkee jalkaa ja kirkuu kun ei mitään tänään ostettaisi. Osuu yksiin tässä tapauksessa hyvin.


Vastuunottoa omista työtehtävistä ei ole, eihän lapsi vastaa mistään. Miksi ei työnantaja tehnyt mitään! 
Sama vastuuttomuus kohdistuu työssä ollessa heillä omaan itseenkin. Suu mutrussa maristaan työvälineistä, ilmastoinnista, tyhy-päivien sisällöstä, koulutuksen puutteesta ja vaikka mistä. Auta armias, kun niitä on tarjolla, ei ne enää kiinnostakaan. Lapsi haluaakin jotain muuta!
Mikäli kustannuspisteessä sitten sattuu jonkinlainen moka ei ole kummoinenkaan ihme, että lapsi etsii syyllistä vaikka kivensilmästä, " toi se oli"... ei koskaan syyllistä itsestä löydy edes peiliin katsomalla. 



Lapsi sairastaa usein tarviten huomiota ja hyyssäämistä vanhemmaltaan, siis esimieheltään tai työnantajalta ylipäätään. Sairauslomia pukkaa ja toki omaehtoista kuntoutustakin - mikäli sen työnantaja maksaa ja antaa työajalla käydä. Ymmärrystä pitää löytyä, " kun se raukka on aina sairaana". Työkaverit ovat kuppauksen kohteena, tekevät ne hommat, joita tämä lapsi jättää tekemättä. Lapsi valikoi aina makunsa mukaan. 



Työpaikalla lapsi saa kiukutella vapaasti, sillä hänellä  on paha mieli. Miksipä ei, tämän työpaikanhan piti olla se hyvänolon tyyssija, jossa saavutettuna etuna työnantaja toimii huolehtivana äitinä tarjoten siten erilaisia etuuksia. Vaikkapa niitä sairauslomia. Tai ikiaikaisena "Leelian lepotuolina" kuuntelemassa tämän lapsen nillitystä väärinkohtelusta, epätasa-arvosta, työnantajan häneen kohdistamasta paineesta, työkavereiden laiskuudesta ja vaikka mistä... paras leikkikaveri hänelle tuntuu olevan luottamusmies. 



Lapsi lähtee harvoin työpaikan järjestämiin koulutuksiin, sillä hän on täydellinen tietoineen jo nyt. Mikäli sitten sellainen ihme (sitä nyt on harvakseltaan) kuitenkin tapahtuisi, että lapsen tiedoissa on vajetta ja pitäisi jotain tehdä, on syy aina siinä vanhemmassa (työnantajassa) kun ei ole taaskaan mitään järjestänyt. 



Raskaita ovat päivät lapsenhoidossa niin työkavereille kuin esimiehellekin. Tämä lapsi ei koskaan kasva aikuiseksi. Heiltä kun puuttuu lapselle kuuluvia parhaita taitoja - oppimisenhalu, lapsen ihana uteliaisuus elämään ja tahtotila suoriutua itse. Passiivinen paska, jos asian tiivistää lyhyeen. Mankuna vaan kuuluu.... ja esimies miettii oman koulutuksensa puutteita ... ehkä lastenhoitoalaa vielä, kun olo on kuin tarhan tädillä. 

Uskoisin kotioloissa näiden lapsien väsyvän myös perheeseensä ja sitten pitää saada omaa aikaa ja lähteä virkistymään ilman perhettään jonnekin... 

Miespuoliset menevät kalastamaan tai mökille, naisilla tyttöjen viikonloppua pukkaa... tai ruskaviikoille pohjoiseen (eri aikaan, tietty) mikäs siinä, jos helpottaa. Yleensä ei. 




sunnuntai 12. elokuuta 2018

Tyytyväinen olotilaan?

Säätilat ovat hellineet pohjoista kansaa oikein urakalla. Lomakelejä ei varmasti kenenkään ole tarvinnut etsiä Kreikasta, Portugalista tai Espanjasta ? Ei vaiskaan, meiltähän on puuttunut ilmastoinnit ja viilentimet. Järviä riittää, mutta kuka nyt aina uidakaan jaksaa? Tiedä, vaikka sitä sinilevää...



Miten tämä nyt näin meneekään? Kohdin ei koskaan. Muistammeko loka-marraskuussa tätä lämmön autuutta, tukalaa - mutta niin ihanaa! Kerrankin voi jättää turhat korsetit kaappiin, syödä jätskiä, sillivoileipiä, juoda huurteisia sekä istuskella varjossa antaen ajan kulua. Lomasäitä on piisannut koko lomakaudelle erittäin tasapuolisesti, eläkeläisille tietenkin jopa ylenpalttisesti. 



"Ei tällaista jaksa"... (no, mitäs teet - kuoletko pois?) 




Hilkkua vaille satavuotiaan omaiseni hoitokodissa lämpötilat kohoavat kolmeenkymmeneen asteeseen huoneissa, olotilassa näytti ukkossateen jälkeen +26 astetta. Ilmastointia tuli  viikkojen helteiden jälkeen huoltomies pällistelemään, mitäpä tuolle nyt tekisi...

Hoitajat kiukuttelivat kun ei voi pitää lakisäteistä taukoa hellesäästä johtuen... eihän noita muoreja voi ilmaankaan jättää... no eipätiei.



Hoitaja pääsee vuoronsa jälkeen pois tästä huonosti lämmitetystä saunasta, vaikka tekisivät sen toisenkin vuoron omansa perään... he pääsevät uimaan, suihkuun tai minne nyt ikinä tahtovatkaan. 
Hoidettavat asiakkaat jäävät sinne "saunanlauteille" edelleen, heillä vuoro on 24/7. Heidän virkistymismahdollisuutensa mahtuvat tulitikkuaskiin. Kerran viikossa heillä on suihkupäivä ja hoitajaa lainatakseni " senkin toteuttaminen alkaa olla tällä väellä mahdotonta"...!  Suihkujen väli on mahdollisesti parikin viikkoa, riippuen mille päiville ne armoitetut viikkosuihkut osuvat.

Samaan aikaan raportoivat omaisille huonosti nukutuista yöunista ja levottomuudesta... eipä ole mielestäni kummoinenkaan ihme. Koettakoot nukkua samalla hikisellä nahalla samoissa viikon aikana hiotuissa lakanoissa, ei taitaisi uni tulla silmään? Onneksi voi antaa unilääkettä.... 





Mitä tekee laitoksen johto? Lisähenkilökuntaa voisi palkata tällaiseen helleaaltoon helpottamaan hoitohenkilökunnan arkea, mutta ennen kaikkea helpottamaan näitten maksavien asiakaittensa elämää. Yksityisesti joku maksaa tästä pitkäkestoisesta saunavuorostaan noin 5000 euroa kuukaudessa. Kunnan tuella maksaa noin kolmanneksen, mutta silti. 

Henkilökuntaa ei siis palkata mihinkään ongelmaan, vaikka toimintakertomus kaupungille toimitettuna antaisikin sellaisen käsityksen. Näitten kuluneitten vuosien aikana sitä ihmettä ei ole ollut, vaikka syitä olisi ollutkin. Palkkamenot ovat suurin meno, joten siitähän säästetään. Sitten säästetään ruuassa, sekin on jo nähty.



"Kärsimyksen määrä on vakio, kohde vaan vaihtelee", näin minua aikoinaan perehdytettiin hoitoalalla johtamisen kuvioihin. Henkilökunta, asiakkaat, kaikki valittavat ja kitisevät, joten tasaista tulee siis olemaan. Osan tästä kyllä kuittaan, mutta en sitä pysty nielemään, että kaikki kurjuus kupataan näistä sataa ikävuottaan hipovista ihmisistä, jotka eivät pysty enää kertomaankaan itse tapahtuneista asioista. Uskonpa vahvasti, että heille vielä kuitenkin tapahtuu kaikenlaisia asioita. Vaikka siihen liittyen kun omainen tekee valituksen jostain näkemästään asiasta...se virtahepo tömistelee täälläkin. 



... suren omaiseni kohtaloa olla "pakkohoidossa", laitospaikkaa ei sallittu vaihtaa toiseen millään perusteella. 
Tällä mennään ja pitänee kait olla tyytyväinen, koska minä en aio ottaa häntä kotihoitoonkaan.