Vanhukset ovat varastokamaa, kirjoitin Hämeen Sanomissa 09.10.2015:
HäSa 03.10.2015 eläkkeellä oleva hoitaja kirjoitti hyvinkin osuvasti tästä tilanteesta, jossa vanhusten ja ikäihmisten hoito Suomessa on.
Täällä oman kotikuntani nurkilla koulutetaan lähihoitajiksi urakalla väkeä. Tämä on tietenkin hyvä asia, onhan lähivuodet tiedossa eläköityvien hoitajien osalta. Suurin ongelma tässä eläköitymisessä taitaa olla perusterveydenhuollossa, jossa vielä lähihoitajilla on tulossa hyvät työllistymismahdollisuudet. Kaikkia vakansseja ei olla muuttamassa sairaanhoitajan toimiksi.Kunta ostaa hoitopalveluja suurilta yrityksiltä, joissa valitettavasti voittoa tehdään osin vähäisen henkilökunnan selkänahasta repien.
Uusien hoitajien saaminen on kuitenkin tärkeää, mikäli aiomme oikeasti hoitaa jotakuta avun tarvitsijaa. Huolestuttavinta on se, että alalle koulutetaan pakkomielteen omaisesti henkilöitä, joista jo ennen ensimmäistäkään lähipäivää on nähtävissä soveltumattomuus alalle. Työssä olevien riesaksi tulee asennevikaisia, alkoholi- ja lääkeongelmaisia samoin mielenterveysongelmista kärsiviä. Heitä ei ole mitenkään testattu soveltuvuutensa osalta, eikä aina motiivitkaan siirtyä hoitoalalle ole kohdillaan. TE-toimistosta annetaan vain ohjaus hakeutua koulutukseen.
Lasten kohdalla katsotaan hoitajiksi pyrkivän rikosrekisterit ja kaikki muu hyvinkin tarkkaan, mutta kun ikäihminen on taidoiltaan ja fyysisiltä voimiltaan saman tasoinen, onkin toinen ääni kellossa. Valvonta on aivan onnetonta.
" Aina voi olla lähihoitajana vanhusten hoidossa, ellei sitten muuta työtä saa" - näin totesi aikoinaan oman työhistoriani aikana nuoremmat alalle tulevat.
Perusterveydenhuollossa työskentelee kuitenkin paljon hyviä ja ahkeria lähihoitajia. Minusta on todella surullista, että heidän ammattinimikkeensä joutuu näin ikävästi silmätikuksi. Aikoinaan perushoitajakoulutuksen päätyttyä lähihoitajaksi valmistuneet saivat käydä rankkaakin keskustelua omasta osaamisestaan. Nyt he saattavat vastata työryhmässä toiminnasta kaikenlaisten hoitoapulaisten ja vaihtuvien sijaisten seurassa.
Se, ettei yksikössä kukaan "huomaa" mitään outoa, on varmasti sitenkin selitettävissä, että jatkuvasti vaihtuvat henkilöt työryhmässä eivät ryhmäännyt kuten kuuluisi. Jokainen satunnaiseen vuoroon tuleva tekee sen minkä osaa/viitsii ja hän, joka on siinä vuorossa se pitkäaikaisin ja vakituinen, on varmastikin kiitollinen "että saatiin edes joku". Kun vuorossaolevat eivät tunne toisiaan juurikaan, kova kiire hoitaa edes perusasiat sillä vähäisellä porukalla, ei siinä juurikaan ehdi pohtimaan näkemäänsä. Mikäli jotain erikoista näkyy, saattaa miettiä, että kukas sitten tulee, jos...
Omalle omaiselleni tehtiin tyytyväisyyskyselyä nykyisessä hoitopaikassaan. Mikäli siellä olisi tapahtunut saman kaltaista, hänestä ei olisi sitä kertomaan, En nimittäin usko, että hänen juttujaan asiasta kukaan todesta olisi ottanut.
Päätelmä maailman menosta on se, että vanhukset ovat varastokamaa, säilytetään toistaiseksi. "Varastomiehinä" häärii sitten kirjava seurakunta, jonka pitäisi olla hyvin laajasti koulutettu, onhan ikäihmisten hoidossa otettava niin monta asiaa huomioon. Varaston valvonta onkin kaikesta päätellen sitten hevon siellä.
"Entinen varastopäällikkö"
