Vaikka itsellä ei ole pieniä lapsia, edes lapsenlapsia, kannan syvää huolta tuon viereisen kylämme koulun ja päiväkodin puolesta.
Kuntaliitoksien myötä kaikista näistä lähelläni olevista pitäjistä tuli kaupunginosia, joista palveluja on karsittu jatkuvasti "toimintaa tehostaen". Nuo kaksi sanaa ovat sinetti toiminnan karsimiselle, joilla sitten on hankaloittava vaikutuksensa karsinnan kohteen arkeen.
Päiväkotirakennus tuolla naapurikylällä on julistettu huonokuntoiseksi, joten se toiminta siellä pitää lopettaa. Myös arvioitu lapsiluvun väheneminen on toki syynä.
Sama löpinä valtuutetuilla on koulun suhteen. Lopettaa pitää toiminta ja lapset sen ajatuksen myötä kirkonkylään tai vieläkin kauemmaksi. Mitä tämmöiset ajatukset sitten tarkoittavat arjessa? Pidentyvää päivää pienen ihmisen kuljettamisineen. Eikä kaikilla välttämättä ole varaa kahteen autoonkaan. Vuorotyötä tekevän elämä on piloilla oitis. Talo on ostettu, rakennettu tai muuten vaan on elämä siirtynyt maalle. Luultiin hyvässä uskossa, että kaikki olisi juuri niin kuin luvattiin. Ehei, ei se niin mene.
Luulin itsekin muuttavani mökkipitäjääni sitten joskuksen vuonna eläkeläisenä. Olisihan saatavilla pankki-, posti-, lääkäri- ja viinakauppapalveluita. Linja-auto kulki maalikyläänkin usealla vuorolla. Töihinkin pääsin aamuvuoroon ja takaisin. Sitten se alennustila alkoikin.
Nyt kun olisi mahdollista olla vakituisempi asukas, mietityttää tämä alasajo. Pieni ei ole enää kaunista ja tämä kaikki toimiva yhteisö pitäisi saada kuin käärme pulloon. Mitä täällä on myöhemmin? Lähteekö seuraavaksi terveyskekus hammashoitoloineen?
Pankit lähtivät yksi toisensa jälkeen. Kaksi pankkia tosin kuljettaa autottomia pääkallon paikalle asioimaan harvakseltaan. Asioi netissä.... joopa joo. Kaikilla ei ole edelleenkään nettiä, eikä ikä helpota osaamista.
Posti lähti, kirjelaatikko ja pakettiautomaatti jäivät. Pakettiautomaattikin on satunnainen onni. Jos ei ole tilaa, pakettisi löytyy 35 km päästä. Autoton on taas pulassa. Paketille tulee myös hintaa, kun sitä lähtee haeskelemaan. Siinä samalla onkin sitten mahdollisuus käydä kauppareissu kauempana, joten paikallisen yhden kaupan tukeminen jää pois.
Sitten karsiutui bussivuorot. Taksia ei näy kylällä passissa, kuten ennen.
Viinakauppa on vielä maitokaupan kyljessä. Johonkin voi sentään luottaa. Sitäkin puotia hankittiin urakalla, vedottiin suureen määrään mökkiläisiä. Väkeä kesällä on riittämiin, mutta vakituiseenkin asuvia olisi vielä. Ei sitä ihminen pelkästä viinasta, vaikka toisten kohdalla niin näyttäisi olevankin.
Mutta nyt tämä kyläkoulu ja päiväkoti. Eräs lapseton valtuutettumme kannattaa näitten lopettamista ja totesi haastattelussa, että "kyläläisten kannattaisi lähteä nyt ajattelemaan positiivisesti. Kyllä tästä hyvääkin seuraa"
Uskoisin, että vaaliaikana moni muista tämänkin sanomisen. Varsinkin, kun aamutuiskussa ajelee kymmeniä kilometrejä viedäkseen lapset päiväkotiin, palatakseen takaisin työpaikalle, ja sitten illalla sama rumba toiseen suuntaan. Ei ole katuvaloja, eikä välttämättä aamulla auratut tietkään. Toista olisi, kun tipauttaisi muksun kotikylän keskustassa oleviin paikkoihin. Ajatellaanpas positiivisesti....
Ennen oli kaikki paremmin....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti