Lueskelin värikuvakasviota etsiessäni pientareen kasveille nimiä. Löysin kaikenlaisia muitakin kivoja nimityksiä. Entisaikain nimenantajat olivat toista kuin nämä puutarhakasvien nykyiset nimeäjät. Raadollisemmalta on vaikuttanut elo, tosin joku lemmikki vilahtaa.
Palava rakkaus, kaihonkukka, särkynyt sydän on tuoreemmassa puutarhateoksessa... ovatko kukat kertoneet sen mitä ei saatu kakisteltua ulos? Voiko kasvien nimillä kertoa koko elämänsä rakkaudet ja niihin liittyvät kokemukset?
Koin sinistä kaihoa, joka illan hämyssäkin erottuu... odotan, toivon.Kuten kaihonkukkakin, kasvatan versoa toivoni varaan. Joko nyt toiveeni toteutuu?
Tuleepa palava rakkaus kuin liekki kulman takaa! Vie minut mukaansa saaden kurottelemaan kohti aurinkoa hohtavana ja vahvana. Erottumaan joukosta... vaan miten minun käy?
Särkynyt sydän. Iso tai pikkukukkainen - samapa tuo. Herkkä on vaiheeni, sydän syrjällään, särkyneenä. Värikin haalistumaan päin, kuin veri pääsisi pakoon. Keveänä jatkan elämää, sydämet kuin oravannahat kuivumassa...
Miten tämä nyt näin herkäksi menikään?
Tähän aiheeseen hieman liipaten, Wc-paperiin oli painettu rakkausrunoja! Minusta tämä yhdistelmä hieman ontui...
Vai mitä sanotte tästä:
"Kehoni hyrrää positiivisilla ylikierroksilla.
Polttoaineena toimit Sinä."
Et siis ole minulle laktoositon vaihtoehto?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti