tiistai 12. tammikuuta 2016

Talvi se taas yllättää...



... eikä ollut eka vuosi!


Tässä kuvassa on muuten edellisen työpaikkani ikkunasta otettu talvikuva. Muuten hieno juttu, mutta enpä kehdannut sahata lipputankoa poikki. Silmää sairastuttaa, kun se tuossa kuvassa jököttää keskellä...

... mutta oikeasti tarkoitin talven yllättämisellä sitä, kuinka meillä Suomessa hyytyy kaikki liikenne juuri sillloin kun sen pitäisi toimia. Kuinka moni jättäisi umpijäisen pihalla seisseen auton suosiolla paikoilleen, jos tietäisi pääsevänsä lämpimässä bussissa tai junassa työpaikalleen! Mutta kun ei. Jos julkinen kulkuneuvo ylipäätään liikkuu, on se mitä varmemmin myöhässä. Ainakin se ryytyy ennen päätepistettä, tai juuri se vuoro on peruttu. 

Lumiauran tulosta on ikiaikainen vääntö. kun sitä eii näy, on se pahasta ja kun sitten tulee, tulee taas mitä varmemmin huonoon aikaan. Lumet pitäisi poistaa aamuyön tunteina, ettei se auraustoiminta vaikuta muuhun liikkumiseen, mutta taas on ongelmaa: kun pitäisi nukkua rauhassa... Päiväaurauksesta sitten kitisevät vuorotyöläiset ja pienten lasten äidit. Kohdin ei koskaan. Rutinan määrä on siis vakio, mutta kohde vaihtelee.

Muistattehan sen hauskan tarinan ensilumen tulosta? 
Lunta alkoi tipahdella suurina, rauhallisesti putoavina hiutaleina. Aviopari katseli toisiaan rakastuneesti, sytyttivät kynttilöitäkin tunnelman yllyttäminä. Lunta tuprutteli hieman lisää ja mies meni pihalle pikku lapion kanssa tekemään kinttupolkua postilaatikolle. Huokaitiin, että onpas kaunis maisema.
Lunta tuprutteli lisää ja mies vääntäytyi kolan kanssa hommiin. Niin oli naapurikin. Siinä sitä sitten tuupittiin lumia tontilta toiselle kun silmä vältti.Lumiaura teki kunniakierroksen ja miehet morjenstivat toisiaan lämpimästi hymyillen - se on tätä talvea nyt.  
 Lunta tuli helkkaristi lisää. 
Mies alkoi kiroilla kuin rantajätkä. Otti oikein urakan. Lumiaurakin tuli ja pyyhkäisi mutkasta lumet miehen tontille ajotien päälle. Viimeisteli homman tulemalla toisesta suunnasta ja teki vielä suuremman vallin. Mies kirosi ja näytti junttia.
Lunta tuprusi lisää, vaimokaan ei välittänyt olla kynttilän valossa enää äkeän ukon kanssa. Lumiaurakin kävi uudelleen, oma auto jäi kiinni hankeen ja jäätyi. Ei siis käynnisty millään ilveellä. Lunta tuli lisää. Miehen kirosanavarasto ehtyi ja alkoi olla huoli verisuonen katkeamisesta päänupin puolella.  Jotenkin vaimo sai ymmärryksen, että jotain se mies sanoo Madeirasta... liekö sillä loma mielessä?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti