Masa syntyi 50-luvulla maatilalle nuoreksi isännäksi hartaasti odotettuna tyttöparveen, kohtuullisella viiveellä heihin nähden. Iltatähdeksikin sanottiin.
Maatila ei ollut mikään kartano, eikä puitteet hulppeat, mutta äiti Aune kulki kuin Niskavuoren emäntä pihoillaan, lihava pikkupoika kannoillaan. Isä Tauno, perihämäläinen jökötin sen sijaan oli ilmeetön jurrikka.Siinä se pikku-Masa sitten porhalsi pihapiiriä ympäri, siskot jo maalikylissä opinnoissaan, ottaen tätä valtakuntaa haltuunsa sen vähän mitä äidiltä heltisi. Varsinainen vapaus oli yhtä harvinaista kuin puuhevosen jätös.
Masan suurin tapaus lapsuuden aikana viikossa taisi olla myymäläauton tulo heidän vilja-aittansa päätyyn. Siellä kun kävi muutkin kyläläiset ostoksilla, Masa näki väkeä ja pääsi hieman seurustelemaankin, se seurustelu on pääsääntöisesti räkänsä kanssa kirnuamista. Muistikuvissani Masalla oli aina jojot nokan alla, joita hän lipoi hermostuksisaan. Pullamainen olemus, ainainen hiki otsalla hän seisoi vatsa pystyssä tarkkailemassa väkeä ja odotti äiti Aunen tuomaa palkkiota. Lenkkimakkaraa, poika kun niin tykkää siitä. Sitä sitten ostettiin, eihän heillä ollut puutetta. Suuriäänisesti Masan ruokailut selitettiin kylän muille emännille, saivathan kuulla kuinka hyväruokainen tämä Masa oli, aamullakin hän syö hernekeittoa.
Aune-äiti vahti haukankatseellaan poikansa elämää ja varsinkin nousevaa nuoruutta, johon olisi kuulunut jotain säpinää vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ei ollut universumiin syntynytkään sellaista, jolla olisi tontille ollut mahdollisuuksia. Tietysti Masan maajussille varsin mittaviksi kasvaneet raamit hieman haittasivat jo muutenkin elämää, painoakin taisi olla puolitoistasataa kiloa. Ei siis aivan unelmien poikamies ollut, mutta Aunen huoli kasvoi. menettäisikö hän poikansa jollekin toiselle!
Masa teki hommia tilalla, kulki pelloilla ja huuteli saran päässä isälleen suuriäänisesti asiat. "Tane! Tane - perkele, ekkösä kuule, saatana" oli hyvin yleinen avausrepliikki. tämän jälkeen naapurissa sitten taas tiedettiinkin mikä asia vaati hoitamista. Eikä tarvinnut edes salaa kuunnella.
Mistä sitten se alamäki oikein alkoi ja mikä vaikutti eniten, sitä ei taida tietää kuin Masa itse. Tuli lääkkeet ja alkoholi kuvaan. Suurikokoinen, punakka mies ajeli auto vinossa raittia ympäri, välillä kynti ojanpiennartakin. Kuoli se isä-Tanekin yllättäen, korkeassa iässä kuitenkin.
Suurin murros tapahtui äiti Aunen poismenon jälkeen. Ei ollut Masasta eläjää, meni katkaisemattoman napanuoran mukana ajallaan. Siskot olivat haihtuneet maailman myrskyihin, tila menetti jatkajan. Masa tulee mieleeni aina silloin tällöin pakkaspäivinä, ehkä hernekeiton laukaisemana.
Vielä sen verran Masasta, että hän haki minua lavatansseissa kerran tanssimaan, kun äitinsä oli antanut luvan. Minä kun olin kaupunkilainen, ei ole pelkoa, että emännäksi pyrkisin. Masa vei minua suuren vatsansa päällä kaksi kipaletta. ei siinä jalat maahan ottaneet kertaakaan. -TOS! sanoi Masa ja pudotti minut koivilleen. Se oli Masa se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti