keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Kalajuttuja

Minuapa on huvittanut viikon verran uutisoitu hauen pyynti villapaidalla! 
Tässä asiassa näkyy se luovuus ja heittäytyminen, joita vielä lapsena omistetetaan.
Vaan mitenkäs toimisi aikuinen, oikea kalamies?

Tämä sitten perustuu aivan omaan empiiriseen kokemukseeni. Ensimmäisenä saman verran aikuisia kalamiehiä löisi luonnollisesti viisaat päänsä yhteen. "No, johan on pee ja koo... meinasi viedä mato-ongestamme särjen. Pitäisi napata tuo pirulainen tuosta kaislikosta..." siinä sitä sitten tuumattaisiin onnistumisen mahdollisuuksia laskeskellen. 

... mutta sehän vaatisi vaatetuksen vaihdon (eihän sitä nyt näillä veteen mennä), kahluusaappaat (eikä tuosta rannastakaan tiedä, jos vaikka lasia..), haavin (tämä haavi on liian pieni), järeät rukkaset (kellään ei ole tähän toimeen sopivia mukaan, ne hauen terävät hampaat)  ja kukas sinne järveen hyppäisi sitä pyytämään (näyttääpä hoopolta, aikuiset miehet nyt kalan perään vaatteineen) .... 
Aikaa ja tupakkia kuluisi, taitaisi jopa hauki pitkästyä asian valmistumiseen. "Puisevaahan se, yli kymppikiloinen syötäväksi.." ja homma seis. 

Mutta mitä teki tämä tyttötrio! 
Olisinpa toivonut olleeni "kärpäsenä katossa" katsomassa ja kuuntelemassa sitä touhua kuinka hauki sieltä ruovikosta pyydettiin - villapaidalla. Taisi kuulua iloinen kalkatus kaislikosta? Kymppikerhoonkin olisi saalis päässyt, jos se olisi punnittu virallisesti kaupan vaa´alla. Mutta jo juttu lehdessä sai varmasti heikommat kalamiehet hiljalleen vihertymään! Vau!

Oma vaatimaton kokemukseni on muutaman vuoden takainen. Mies istui pilkillä kevätjäillä keskellä Roinetta. Minä kunnostelin pihapiiriä - kuulostelin samalla kummia molskahduksia ojasta. Menin lapioni kanssa kokeilemaan mikä siellä oikein uiskentelee... ja voi peruskutarallaa! Minä sain saaliiksi hauen!! Soito jäille, että nappaakos. Ei vielä mitään ole tullut, kuulemma. Sanoin erittäin vaatimattomasti (piti oikein pinnistellä), että jospa tulisit kotiin, minulla on täällä kala. "MUTTA MILLÄS JA MISTÄ!" No, Fiskarsin keltapäisellä ja ojasta... (Kalamies haluaa aina tietää MILLÄ VÄLINEELLÄ) ... ja hymy p---n, ettei vastapuolta harmita. :)




"Ennen vanhaan" meillä kissa aina tarkisti saaliit... nyt joutuu senkin itse tekemään. Sellaista tämä elämä on. 

Onnittelut vielä noille tyttökalastajille, aivan mainio suoritus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti