perjantai 23. syyskuuta 2016

Ette kyllä usko...

... mutta tämä on totta kuin rotta.


Meidän kissa-ikäväämme on torjunut ja hoitanut kaikin keinoin tämä suloisen lutunen Herkko. Hän on eräänlainen ottopojan korvike, sitoutunut kuitenkin omaan perheeseensä makoisista suupaloistamme huolimatta. Niin olikin tarkoitettu, me vain hellimme.

Herkko kierteli päivittäiset kierroksensa täällä omakotialueella aamuin-illoin. Uskoisin, että hänellä oli vain muutamat talot, joissa poikkesi kehuja keräilemässä. Meidänkin kotimme oli yksi hänen armonsa hyväksymä pysäkki.

Nyt kun olemme olleet levottomasti itsekin lliikkeellä ja epämääräisesti paikalla, on tapaamisemmekin ollut harvalukuista. Tänään kuitenkin pysähdyimme kysymään Herkon "äidiltä ja isältä" onko kissa maalla kun emme ole viikkoon tavanneet. 

Ette kyllä ikinä arvaa!!

Herkko oli viime viikolla raahautunut kotiin molemmat etutassut useasta kohtaa murtuneina, toisessa etutassussa lisäksi paha avomurtuma. Tämän takia on nyt hoidossa eläinsairaalassa, eikä hyvältä näytä. Tulossa on mitä ilmeisimmin etutassun amputaatio tai ... kuten epäilen, lopettaminen. Jotenkin ymmärsin kertomasta, että ovat jo valmistautuneet luopumaan Herkosta. 

Mitäkö sitten Herkolle mahdollisesti on tapahtunut??

Oletusarvo vammojen perusteella on, että kissa on jäännyt molemmista etutassuistaan kiinni jonkinlaiseen ketunpyynti?? ansalankaan tai ketunrautoihin. Eläimelle tyypillisellä tavalla on sitten repinyt itsensä irti "nahkoineen". 

Asumme cityssä n. 50 omakotitalon ryppäässä, emme salomailla kettujahdin paikoilla. Näillä pienillä kaupunkitonteilla ei kukaan koskaan ole kettuja jahdannut... ennen tätä.

Hui haatana.(ei sisällä kirjoitusvirhettä)

Mahtoi olla hirvittävät tuskat kissalla tuossa tilanteessa!
Asun kaameiden ihmisten lähellä, olen sanaton. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti