Kun olin lapsi...

... oli elämäni ympyröissä viinapiru valloillaan. Iso musta oli se, joka oli kait pahin - isoääninen ja pelottava. Tukka roikkui päässä, räkä lensi ja ilmassa sinkoili kaikki sielunviholliset. Näin joka viikonloppu. 

Työssäkäyvien rankkaa työviikkoa helpotettiin perjantai-sunnuntaikuurilla. Työssäkäymättömät sen sijaan saattoivat valita päivänsä miten lystäsivät.Sitä voisi nyt kutsua tissutteluksi...tai ikikänniksi. 

Lapsena luulin, että viina oli aina yhtä kuin Koskenkorva. Pullo istutettiin aina keittiön pöydänjalan viereen. Sen kun sieltä hoksasi, ymmärsi hyvin pian oman paikkansa. Paikka, joka ei ollut loppujen lopuksi missään ja oli kovin tuulinen. Lapset olivat aina tiellä, pahanteossa ja yleinen kulukohde.  Ei kovin hääppöistä eloa se. 

Iso musta muuttui perjantaisin iltaa kohti aina touhukkaaksi. Talkoot olivat hänen mielipuuhiaan, tai ainakin niiden järjestäminen. Talkooviinat juotiin isolla mölinällä pääsääntöisesti ennen minkään homman alkua ja kohta väki makasi ellun kanana pitkin tanteretta. 

Mutta sitten kun siitä tokeni, iso musta haki meitä mukulia tekemään "pikku askareita". Talkooväki oli näet hipsinyt koteihinsa, eihän siellä enää ollut mitään tarjottavaakaan. 

Sellaiseksi pieneksi askareeksi laskettiin mm. kivien hakeminen betonivaluun portaita tehdessä tahi sitten takan purkamisen yhteydessä tiilien kantaminen pihalle. Kellonaika vaan oli sellainen, ettei pihalla mitään nähnyt, oli yleensä aamun puolelle menossa. Ison mustan aikataulussa taisi olla varhainen aamu. Muualla mukulat vetelivät unia peittojensa alla, meillä tehtiin remppaa.

Yön pimeydessä ison mustan karjahdukset olivat kyykäärmettä pelottavampi juttu. Sinne metsään syöksyimme kiviä kopeloimaan, vaikka päiväsaikaan kiersimme kivikot kaukaa. 
Portaiden valu jäi hieman kesken- joiksikin kuukausiksi. Iso musta lähti hiukopalaa syömään kesken kaiken ja torkahti sohvaansa. Aamulla hän ei sitten enää muistanut koko jobiaan.  

Kun se suuri takka kun purettin yöaikaan, asiaa vaikeutti se, että kyseinen tiilikasa on lämmitetty hetki aiemmin. Juopuneen takanlämmitys on tehty huolella, tiilet olivat polttavan kuumia. Niitä me muksut rahtasimme pihalle toppatakit käryten. Iso musta oli päättänyt laittaa öljylämmittimen siihen paikkaan. Ainoa haitta oli se, ettei kyseistä aparaattia oltu vielä hankittukaan ja talvi oli päällä... mahtoi ison mustan vaimo ihmetellä asiaa kun tuli yötyöstä kotosalle. Vaikkakin, taisi olla ihmettelynsä lopettanut jo vuosia aiemmin. 

Tämä oli rakentamiseen ja kunnostukseen liittyvä perjantain huvi, lauantaiyönä sitten yleensä iso musta kuulusteli läksyt. Hänelle oli aivan sama, mitä koulussa oli opetettu ja kuinka pitkälle luokan kanssa edetty. Hän kysyi minkä känniltään kykeni. Siinä oppi lukemaan kirjaa sieltä täältä jo pitkälle etukäteen ja toivomaan, että kysymys löytyisi tutulta, jo luetulta alueelta. Muuten sai istua pänttäämässä asiaa uutta kuulustelua varten. joka tuli tai ei, känniasteesta riippuen. Iso musta oli sukua ja pelkäsi häpeää, jos en osaakaan läksyjä. Omat mukulat saivat olla rauhassa tältä asialta. 

Lapsena päätin kokemani perusteella hyvin monia asioita, eikä päätöksistä ole tarvinnut luopua. Elämä sellaisena pienenä tunnelman kannattelijana oli raskasta aikaa. Aina piti seurata minkälaisia ilmeitä joku asia herätti tai milloin piti lähteä piiloon istuskelemaan. Monta yötä vietimme trendikkäästi ulkona, koska turva oli siellä pimeydessä kun sisällä myllersi. 

"Kaikkea se piru hullulla teettää"... näin sitä asiaa kommentoitiin silloin. Siinä se traumaterapia. 

                         Maalla oli paratiisini, sinne pyrin aina kun oli mahdollista.
         Mummola on turvasatama ja siellä tuntui jopa Emmental-juusto makoisalta.