tiistai 22. elokuuta 2017

Tuskallisia asioita

Eri juttujen funtsiminen on mukavaa puuhaa. Sitä voi harrastaa ikäänkuin sivutuotteena muita juttuja suorittaessaan. Nämä nykyiset hommani liiitännäissuorituksineen ovat jokseenkin vapaita ajatuksenlentokenttiä.


Törmäsin postilaitoksen toimimattomuuteen minäkin. Ei lähetykseni saavuttanut vastaanottajaa. Toista viikkoahan siihen perille tuloon meni, vaikka kaikenlaisesta muusta paljon puhuttiin. Merkkikin oli aivan oikea ja riittävä kyseiseen lähetykseen. 

Ajattelinpas laittaa postille nootin tästä asiasta, jospa sellainen ja sellaiset palautteet ylipäänsä auttaisivat kehittämään palveluja  entistä parempaan suuntaan. Ei kun nettiin. MUTTA, katsos kummaa. Sielläpä ei ole yksityishenkilölle reittiä antaa mitään palautetta - tai minä en sellaista ainakaan löytänyt. Vain yritykset mainittiin. Siitä paikasta minä olin yritys. (Eipä silti, minähän olen oikeastikin, mutta...) Ja sitten harmitus lomakkeelle.

Jäin siis odottamaan vastausta....

... joka sitten kohtuullisen ajan kuluttua tulikin. Siinä joku päällikkömies epäili, että olen kirjoittanut vastaanottajan nimen väärin. ( Eipä ollut, olen varma.)
Toinen vielä ikävämpi mahdollisuus oli kuulemma se, että olen kirjoittanut vastaanottajan osoitteen väärin. (Enpä ollut, olen varma.)

Sitten tilastollisesti sitä ja tilastollisesti tätä. Pahoittelut. Yksittäistä kirjelähetystä ei kuulemma pysty seuraamaan. (Arvaapa, tiesinkö tämän jo aiemmin?)

Löytyihän se sitten aikanaan oikeaan paikkaan, mutta asia oli jo vanhentunut. Onneksi puhelimet toimivat. Liekö ruoho Itä-Suomessa ollut leikkuukunnossa, vai oliko täällä Kanta-Hämeessä mummojen ulkoilluttamissäät syynä...


Tästä postilaitoksesta vielä, viime viikolla seurasin Lahdessa nuoren kesäpostilaispojan touhuja aikani kuluksi. Tämä risapunttinen laiheliini tuli tyhjäämään vieressäni olevaa laatikkoa klo 13.40.... laatikon tyhjäysaika oli ilmoitettu klo 17.00. 
Eli, jos joku toi vielä postia pojan käynnin jälkeen ajatellen laatikon tyhjennyksen olevan ilmoituksen mukainen, erehtyi pahan kerran. Nehän siirtyivät hamaan tulevaisuuteen tällä konstilla, tuskin hemmo tuli toistamiseen pönttöä kurkistelemaan. Kauppakeskuksessa oli paljon liikkeitä, joiden postia näytti kulkeutuvat seisoskeluni aikana... 




Viime viikonvaihteen turneella minua sitten kiusasi peltipoliisien sijoittelu ja nopeusrajoitukset. Yhtämittaa vaihtuvat nopeudet edestakaisin ja eri pitäjien välillä logiikka ei ollut yhdenmukaista - liekö sille mitään määrettä olemassakaan, laki pitäisi olla sama?

Olen kartanlukija jumalan armosta, joten minä ehdin seurailla myös muita juttuja matkan aikana. Tämä edestakainen nytkiminen on aivan järjetöntä.Toinen kylä ohitettiin kuudessakympissä, toisen kohdalla kahdeksaakymppiä ja jossain oli satasta maatiloista huolimatta. Pääseekös siinä kyydissä maajussit vauhtiin hyppäämällä kun toisaalla heille osoitetaan armoa alemmalla nopeudella.  
Ohittajia oli kaikenlaisia nopeusrajoituksista ja viivan väristä huolimatta. Onko muuten keltasokeutta olemassa? 
Hankkiiko Bemarin tai Audin vain tietyntyyppinen henkilö, vai onko niiden autojen ilmastoinnissa jotain, jonka johdosta kuski saa helposti hepuliin.
Tauti kait se on sekin, jos ei pysty jonossa toisen perävaloja katsomaan...


Nyt kun olisi aikaa matkustella VR.nkin palvelujen myötä, olen kuulemani perusteella tullut siihen tulokseen, että taitamme matkaa toistaiseksi omin keinoin. Menivät nyt sitten kehittämään palvelujaan sen lipunmyynnin suhteen. Tuskallisia lipuntostotarinoita on netti turvoksissa. Sympatiani sille Opel Astra-miehelle etenkin. Onneksi ei satanut! 

Mitä palvelua se sitten on, ettei vuonna 2017 pystykään ostamaan lippua junasta?? Mitä tekee se lisätty miehitys junassa sitten?? Vessattaako vanhuksia ja lapsia??





Tavarataivas on alkanut ottaa voimille. Kylläpä sitä ihminen on aikamoinen hamsteri kaikenlaisten tavaroiden suhteen. Miten vähän sitä sitten tarvitseekaan...
Nyt olen siirtänyt laatikosta toiseen tarpeeni mukaan määriteltyjä juttuja, saa nähdä, minne laatikot päätyvät tätä menoa... toinen meistä aina on haukkana katsomassa mitäs nyt meinaat!


Tämä kulunut kesäksi luokiteltu ajanjakso on ollut harrastepuutarhurin näkökulmasta yhtä tuskaa ja vaivaa. 
Keväällä oli kylmiä tuulia, muutenkin kelit niitä ja näitä. Vein taimiani sisään ja ulos päivittäin. Suojelin, varjelin, koetin keksiä kaikenlaisia apukonsteja. vaan peijooni sentään... kato kävi aina jossain kohdassa - syystä tai toisesta. 
Sitten päästiinkin jo ulkoilemaan taimieni kanssa. Alkoi taas sama rumba. Verenpisarani (suht kookkaat) ulkoilivat ulkovessan ja pihan väliä niin että nuput tutisivat! alkoi nimittäin olemaan säilytyspaikat kasvaville taimille vähissä ja kelit senkun kurjistuivat. 
Enpä muista vuosia, jolloin olisin pitänyt tällaista tanhuamista näitten kasvieni kanssa.

Samoin pihapenkkien pehmusteet. Niitä vasta on kuljetettu paikasta A paikkaan B vesisateilta turvaan. 
Liikunnasta on aina hyötyä, joten voin vaan todeta olevani siltä osin hyväkuntoinen! 
Nyt vaan odottelen lämmintä kesää... 





  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti