Aiotkos pistellä illan kunniaksi atsovärejä poskeesi oikein urakalla, paistatko karsinogeeniset pihvit ja löytyykö naamastasi parin sadan kemikaalin pamaus kaikenlaisten kosmetiikkatuotteiden myötä! Kenties päälle tilkka viiniä kera sulfiittien?
Kaikkea kohtuudella, niinhän se Ylppökin aikoinaan sanoi, mikäli pitkää ikää tavoittelee. Naisen elämään mahtuuu vaikka millaista touhua kaikenlaisten kemikaalien parissa. Hiusten värjäyshän se on jo arkea... itsekin vuosikymmeniä värjäsin. Kohdin ei ollut koskaan. Jos tukka oli tumma, piti se vaalentaa ja sitten taas päinvastoin. Kun hiukset ovat luonnostaan suorat ja ja jalat kiharalla, pitää luonnollisesti aloittaa myös permanenttirumba. Hiusten kiharruttua piti ne sitten taas saada suoriksi, eivät tuntuneet omilta. Tätä touhuahan sitten piisaa niin kauan kun lompsassa on rahaa tai asia vielä miellyttää. Kaikenlaisia värejä sitä päähänsä nakkasi.. joko itse tai kampaajan avustuksella.
Sitten pestiin kaikenlaisilla shampoilla tukkaa, säilyttivät väriä, tukivat ja nykivät. Joku saattoi vahventaa tietyn prosentin ja joku teki muuten gutaa. Sitten ostettiinkin toinen pesuaine, jolla vuorostaan pestiin tämän edellisen pesuaineen silikonia pois hiusten lässähdettyä lähtöruutuunsa. Kyllä meillä touhua piisaa.
Enkä ollut ainut. Tiukat permanentatut kiharat saattoivat tuoda karvahattumaisen tuloksen... tai saada ampiaisen eksymään kiharapilveen.
Ehkei tämä ol sentään aivan samaa luokkaa kuin ammoisina aikoina Englannin hovissa, lyijypitoisine puutereineen ja ihonvalkaisuainein... tiesittekös, että siellä oli verisuonimaalarikin. Tämän valkaisevan aineen myötä naisten rintamuksista verisuonet pakenivat ja iho alkoi näyttää iäkkäältä. (Nuorillahan kuultaa verisuonet ihon läpi somasti) Tähän tuli tällainen "remprantti" paikalle, joka näppärin siveltimen vedoin piirteli kuulaat viirut paikoilleen. Jälleen uudella myrkyllä.
Muistanpa vuosia sitten, kuin söpön kuvan sai sukulaislikasta punaisine poskineen kun vaan hänelle muisti antaa pari punaista hedelmäkarkkia ennen kuvausta. Kuin satukirjasta oli tyttönen. Korvaputkituksen jälkeen sairaalan lepohuoneessakin tämä oli kuin prinsessa muiden heräämön kalpeanaamojen joukossa. Olipa siinä diapamlitkussa punaista väriä sopivasti.
Kyllähän tämä lisäaineitten määrä pahalta tuntuu, oli sitä siellä tahi täällä. Kaikkea ei pysty väistelemäänkään, mutta pitänee yrittää.
Tämän kuluvan vuoden aikana ystävä- ja tuttavapiiristäni on poistunut tai sairastunut monta henkilöä. Kaikenlaisia syöpämuotoja löytyy jatkuvasti ja tuntuu tosi pahalta. Osahan niistä on meidän itseemme kehräämiä seuraamuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti