"Se laitto keittoon sulatejuustoa"...

Sotilaat kökkivät metsässä ja tiedustelijan tuoman viestin perusteella sankarit hyökkäävät soppajonoon. Sulatejuustoa, jes! Tässä kohdssa minäkin virkistyin. 

Nyt on samaan aikaan mainoksen kanssa käyty keskustelua lehdissä siitä, voisiko ruuan proteiinin korvatakin juustolla. 100 g lihaa versus 60-70 grammaa juustoa. Juuston rasvaprosenttiin kyllä kuulemma pitäisi kiinnittää huomiota. Saattaa muuten olla edessä sydän- ja verisuonitaudit.

Nyt ei oikein tahdo näkyä metsää puilta tässä hommassa. Itsekin innokkaana sulatejuuston ystävänä heräsin yhtenä aamuna rasia kädessäni sellaiseen hetkeen, jossa tavasin silmät sikkarallaan niitä pieniä tekstejä sisällysluettelosta. Vaan sen takia, että pöydän toisella puolella miespuolinen perheeni hallituksen jäsen kyseli miten tätä juustoa notkistetaan, voillako?

Tästä se sitten lähti. Selvitystyö, joka vaan jatkuu. Juusto siis sulatetaan nimensä mukaan ... ei kuitenkaan voilla. Sitraatti ja fosfaatti kuulemma. No, voihan se ja tuo. 

  
Kieltämättähän se kylmäsi, että fosfaatti... eikös sitä maajussi huiski pelloilleen? Nyt syön sitä leivän päällä ja varsin halukkaasti. Tätähän piti selvittää lisää. (Mitenkäs nyt jatketaan suppilovahverokeiton kanssa, kysyn vaan!)

Kyllähän tämän jutun selvittämiseen sitten "aikaa ja tupakkia" kuluu... ei ne tiedonjyväset olekaan helposti noukittavissa - tahi ymmärrettävissä. Se fosfaatinpirulainen sitten käytössä haurastuttaakin luitamme, näin luin. "Syö juustoa, se vahvistaa luustoa" ...tätä mantraahan olemme hokeneet. Vaan nyt sitten siirrymme ojasta siihen toiseen paikkaan.
Oikein todella lukemani väitti luiden haurastumisen olevan mahdollista...

Tämä lisäaineisuus kokonaisuutenaan saa mieleni korpeamaan. 
Kertakaikkiaan jo tuo jäätelössä oleva glukoosisiirappi, jonka koukuttavasta vaikutuksesta lueskelin jokin aika sitten sai minut villiksi kuluttajaksi. Tuo mainitsemani siirappi saa kuulemma samanlaisia koukutuksia aikaan kuin arominvahvennekin. No, ilmankos minä kevyesti pistelen kunnon annoksen oikeaa kermaista jäätelöä ja muistan katsoa kaikki hyvät tarjouksetkin. Kevytjäätelöt älkööt vaivautuko silmiini, voin juoda vettä sen sijaan. Jäätelö jäätelönä, ihan periaatteesta. 

Asiaa puhuen kyllä tuon huoleni esiin. Vuosikymmeniä kaikenlaista tekoainetta pakataan sisäisesti ja sivellään ulkoisesti. Miten tässä oikein näin on käynnytkään? Olenpa tutkimustyöni ansiosta löytänyt plantattavan sekamehun, jossa ei valmistuksessa ole käytetty lainkaan oikeita luonnonaineita. Hallelujaa, mikään ei ole niin viisas kuin ihminen!

Terveysjuomaa, puristetta, piristettä. Välillä otamme naksuja ja niksuja. Kohta on tilanne, ettemme pysy kasassa kuin pärekopassa. Tai sitten jäykistymme...mikään ei ole niin tyhmä kuin ihminen...

Tästä syömiskulttuurista on nykyään tullut jonkinlainen käsityösuoritus. Hifistely on sitten out, mutta muuta jää jäljelle. Syökö nyt ihan esimerkkinä vaan,  nuo perheen naperotkin lähikaupan ohjeen mukaan tehtyä sinisimpukkakeittoa?? Vau, sanon minä, jos niin on.  On se aika sitten mennyt hienosti eteenpäin, eikä ole vielä sataakaan vuotta kun itse tein lapsellista ruokaa. 

Mutta se sulatejuusto. Vähän kyllä mietityttää asia... porkkanakakun pintakin... se vaan vaatisi sulatejuustoa. Fosforia siis...vai sitriittiä, kumpaakohan siinä olisi? Kyllä tämä kuluttaminen on joskus tosi hankalaa... ei pitäisi miehen kaikkea kysellä, syötäisiin nyt vaan.

                                  Tähän loppuun hieman tällaista matkailuhuumoria...