Entinen valepotilas, nykyisin googlepotilas

Vastaanottotyötä aikoinani tehneenä törmäsin satunnaisesti valepotilaisiin, heitä putkahteli saikkua anomaan milloin mistäkin syystä. Yksi ortopedi sanoi minulle aikoinaan ettei hän laita potilaan pukuhuoneen ja oman työhuoneensa väliin mitään verhoja. Hän syrjäsilmin seurasi potilaiden riisuuntumisen ja pukeutumisen. Tutkimuspöydälle kipuaminen toisinaan olisi vaatinut muutamille saikkuehdokkaille nosturia, mutta vaatetuksesta selviytyminen kävi vikkelään.  Nämä tuki- ja liikuntaelinvaivat ovat usein hankalia tutkia. Ei ole välttämättä keinoja löytää vaivalle syytä. Kuume ja verenpaine hoituvat mittarilla näppärästi nähtäville.  

Samainen potilas, joka selkävaivoistaan tarvitsi juurikin kipeästi saikkua, ulkoilutti suurta koiraansa myöhemmin varsin mallikkaasti puolijuoksulla. Pysähdyttyään teki taivutukset ja venytykset aivan tyylipuhtaasti. Näin joskus kuntoutus on sukkelaa... kunhan sitä saikkua vaan saa. 

Ainakin antibioottiresepti piti saada, vaikkei pikatesti kurkusta aihetta antanutkaan. Paska lääkäri, ei edes reseptiä!

Nyt parin vuosikymmenen aikana on noussut vastaanottojen eräänlaiseksi harmiksi nämä googlepotilaat. He ovat omatoimisesti netistä selvittäneet juurta jaksaen kaikki oireisiinsa liittyvät mahdolliset sairaudet sekä niiden hoitomuodot labrakokeineen. Unohtamattakaan kuvantamistutkimuksia. Lääkäri on siinä helisemässä vaatimusten keskellä. 

Toisaalta pitäisi välttää turhaa tutkimusta. Kustannustehokaskin pitäisi olla. Vaan minkäs teet! Tutkittavahan se on, sillä oireiden ulkoaopettelun myötä tämä googlekas laskettelee kaikkea mahdollista tuntemusta eikä lääkäri näin ollen useinkaan lähde hanaamaan vastaan. Sitten tutkitaan. Vaikka mitään ei löytyisikään, jatketaan toisella tutkintalinjalla. 

Googlepotilaista on selvästi erotettava kaksi ryhmää. Toiset ovat aidosti peloissaan vaivoistaan ja siitä syystä koettavat selvittää tilannettaan ikäänkuin valmiiksi vastaanottotilanteeseen. 
Toinen ryhmä on sellainen, joista taitaa vaan olla "kiva" olla potilas ja saada huomiota. Tämä jälkimmäinen ryhmä minua mietityttää... huomionhakuisuuttako vaiko unelma olla sairas? Jos nämä sitten onnistutaan jollain konstilla hoitamaan, mitä jääkään jäljelle - tyhjä aukko, joka pitää taas jollain täyttää. Niin, ja sitten ei ole kivaa kun ei ole kurjaa. Niitäkin löytyi aikoinaan. Varmaan vieläkin. 

Toisaalta on hyvä asia tutkiskella asioita omatoimisestikin. Mutta miksi lääkärit sitten opiskelisivat vuosikausia, jos hoitaminen olisi noin helppoa? Vaikka onhan noita googlelääkäreitäkin kuulemma ollut...

Lääkärikin tarvitsisi työrauhansa. Tuntuu ikävältä vainolta kuulemani uutisointi vaativista potilaista, joiden pitäisi saada ehdottamansa diagnoosi itselleen väkipakolla vaikkei mikään tukisi asiaa tutkimuksista huolimatta - tai siitä johtuen.

Lisää asiasta netissä, kuten sanonta kuuluu!