Surullisen pirullista

Lehdet ja uutisoinnin kaikki mahdolliset välineet repivät hyötynsä vanhustenhoidon hoitamattomuudesta sekä näistä läheltäpiti- tapauksista. Puhumattakaan siitä, että on mahdollisesti tapahtunut kuolemaankin johtanut asia.

Olen itsekin taistellut viimeisen viiden vuoden ajan omaiseni hoitopaikan aiheuttamissa kommervenkeissä. On piruuttavaa ajatella, että näitä hoitopaikkoja mukamas kaupunkimme jotenkin valvoisi ja suorittaisi jonkinmoisia tarkastuksia jopa. Kissan peet. Valvonta ilmoitetaan suoritettavaksi etukäteen ja tiettynä aikana. Siinä haalitaan paikalle aivan varmasti tarpeellinen joukko "käsiä" osallistumaan hoitotyöhön. Listat ovat miten ovat. Olisiko kuitenkin yksi ja sama hoitaja esimerkiksi kahdella yksiköllä listoilla, taitaapa olla. 

Vanhan ja puolustuskyvyttömän ihmisen jättäminen suljettujen ovien taakse hyrräämään omin nokkineen on kammottavaa. Niin se vaan on. Kolmisen tuntiakin on liian pitkä aika. Tämä on kuitenkin se väli, joka siellä pitää pärjätä omiin neuvoineen. Sitten raportoidaan lattialle tehdyistä tarpeista ja yleisestä sotkemisesta. Mitäpä sitä muutakaan tekee, kun ei osaa. 

Nyt on noussut kuin sienet sateella hoitokoti toisensa jälkeen esille näitten hoito-ongelmien kanssa. Ei ole paha asia niistä jutella. Tein itsekin aikoinani oman työni ohella keikkaa pörssiyhtiössä ja siellä minä kuorin multaperunoita sairaanhoitajan tuntipalkalla. Muorit ja vaarit hääri omiaan, jos sitäkään. 

Saman vuoden aikana jo seitsemän kaatumista omaisellani sai sydämen kylmäämään, varsinkin, kun syynä oli aliravitsemus. On helppoa sanoa, että muistisairas tappelee syömistään vastaan.Toki tappelee, sen minäkin tiedän. Pari vuosikymmentä niissä hommissa voi tehdä minustakin jo asian tietäjän. Pari vuosikymmentä opetti senkin aikoinaan, että ruoka voikin maistua toisen tarjoamana ja toisessa hetkessä. Mutta sitten puhutaankin saattohoitovaiheesta kun ei syö ajallaan. 

Sellainen yleinen kyynisyys tarttui tuossa yksikössä hoitajasta toiseen kuin liian kauan jauhettu purkka. Ei ollut osaavaa johtoakaan kouluttamassa väkeään uusille urille. Tai jos oli, temppuili väki tätä vastaan.

Miten tämä maailma onkaan nyt tämmöinen? Kaikki pienet ihanat yksiköt ovat lopetettu tai lopettaneet. Hoito on näissä isoissa paikoissa kaupungin siunauksella. Siunaus on vähän väärä sana, se on oikeammin kirosana hoitamista ajatellen. 

Saas nähdä, mikä tulos tästä esperöinnistä syntyykään nyt! Se on ainakin varma, että politiikkaan pyrkivät seisovat päät kallellaan valmiina olemaan vanhusten asialla. "Kun vähän lisää valehtelee, niin uskoo vielä itsekin..."  sanoi entinen muorikin. Ja minun muorini on toisessa hoitopaikassa aikamoisen väännön jälkeen.