Entinen huippu-urheilijahan siinä taas päälaki paistaen hörötti muitten mukana. Jutut olivat koko sakilla sitä luokkaa, että mauttomuutta hipoo. Eivät ne olleet edes hauskoja, vaikka pieruhuumorin kestänkin sellaisina kohtullisen sopivina annoksina.
Monta muutakin samankaltaista ns. hupiohjelmaa on saanut jalansijaa. Ovatko ne oikeasti katseltavia muitten mielestä? Miksi minä tunnen toisinaan myötähäpeää, miksi ne tuollaiseen menevät itsensä nolaamaan...
Esiintymistaitoja ei porukalla juurikaan ole, vai onko se ohjelman idiskin, puhutaan toisten juttujen päälle vähän isommalla fontilla ja aukkopaikka täytetään järjettömällä hörötyksellä. Esiintyjät kiemurtelevät jakkaroillaan pitkät tovit. Kuuluu varmasti "koreografiaan "?
Sitten toisaalla pyydellään lehdistössä anteeksi vuosikymmenten takaisia sketsejä, joille naurettiin kippurassa aikoinaan. Nyt niiden olemassaoloa on turha hehkuttaa ja elvyttää uuteen uskoon. Ollutta, mikä mennyttä. Paska haisee enempi sitä tonkiessa.
Mutta siihen julkisuuteen jos on pyrkiminen, se vaatii omaa panosta. Sietämistä, ettei tänään olekaan nimenä kaikkien tietoisuudessa. Pitää repäistä jollain uudella tavalla. Ihminen on yleensä kekseliäs elukka, kyllä sieltä jotain syntyy.
Toisinaan, tautinsa kourissa kiemurtelevana tai muuten uupuneena, olisi niin mukava katsella jotain ajanvietettä. En tarvitse perkeleitä ja alapään nimiä toistelevia höpöjusseja. Aikanaan minulle maksettiin sellaistenkin hoitamisesta, nyt en enää semmoisia välitä katsella. Vaan minkäs teen? Mäkimies ilmaantuu kuin Väykkä konsanaan joka ohjelmaan, mikä nyt taas on nähty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti