Itsekin hämmästyin tilannetta ja kun sain kysymyksen siitä, missä näitä tekstejäni panttaanpiti oikein ryhdistäytyä asiaa tutkailemaan.
Jotenkin koin kirjoittamisen olevan jonkinlainen henkireikä äidin sairastamisen aikana. Sain edes hetken miettiä ja ajatella jotain "normaalia", vailla huolia olevaa tilannetta.Taivastelut maailman asioista ja sopeuttaa oman elämäni savannitilkkua äärettömään palloomme.
En ymmärtänytkään sen rasittavuuden määrää, joka oli niskassani ollut näinä vuosina. Ei ollut minulle tukihenkilöä, eikä olalletaputtelijoita. Tokko sellaisia olisin huolinutkaan, mutta kunhan nyt pohdiskelen ja vaivojani valittelen.
Äiti eli yksinään leskeydyttyään ja nyt kun olen jo itse korkeammassa iässä katson ympärilläni olevia ystäviäni. Miten he ovat selviytneet jäätyään yksin pitkästä parisuhteesta.
Nuorena sitä vaan ajatteli, että se vihkikaavan höpinä " kunnes kuolema erottaa"... on jossain valovuosien päässä, eikä se nyt meitä kosketa. Ollaan yhdessä-yhdessä aina...
Näitä pariskuntia on ympärilläni useita, joista on tullut yksiköitä. Yllätyksekseni osa haluaa myös jättää taakseen tuttavapariskunnat. Sekin on toki valintakysymys ja saa jokainen toimia tahtonsa mukaan.
Omassa lähipiirissäni tapahtuneet asiat ovat pysäyttäneet ajattelemaan elämän rajallisuutta ja sitä kiirettä sekä menoa koronasta huolimatta.
Mutta tällä hetkellä tulen surulliseksi tuosta piittaamattomuudesta kylillä ja kaupoilla. Korona on kuin häkä, jota ei haista eikä maista. Ehkä juuri se tekee asian vaikeaksi ymmärtää. Lisäksi puututaan siihen itsemääräämisoikeuteen, jota huudetaan paikalle oitis, kun jotain joku yrittää rajoittaa.
Hoitajataustani johdosta olen satavarma toisesta aallosta ja sen vaikutuksesta. Toivottavasti rokote saadaan pikaisesti ja sen sitten kaikki ottaisivat/saisivat. Tuhkarokko hävisi aikoinaan rokotteen ansiosta, mutta sitten joku paukapääpikkuäiti-yhdistys jäsenistöineen jättää lapset rokottamatta. Ja katso, ihme on tapahtunut, tautia tulee jälleen.
Satoja vuosia sitten kiersi punatauti kyliä täällä maalla. Sen myötä kuoli valtava määrä väkeä. Ei ollut tiedotusta, käsihuuhteita, suumaskeja, eikä kännykkäsovellusta. Ei ollut sitä oikeaa tietoa asioista, joita meillä on tänä päivänä käytössämme. Ei myöskään hamstratavaa vessapaperia....
Meillä on vaan omat asenteemme tuolle samalle vuosisadalle jämähtäneinä. Siihen asenteeseen pitäisi kehitellä täsmälääke. Suosittelen sen lisäämistä juomaveteen.
Valmistaudutaan toiseen aaltoon, huolellisesti ja asiallisesti ohjeita nouattaen. Kyllä me tästä selvitään, eikös vaan?
Kiitos :-)
VastaaPoista