Kun peltilehmä jäi työvapaalle...

Huvilathuussit-edenit-kauneimmat mökit ja vaikka mitkä olivat heittäneet päässäni kärrynpyörää... saatuani itseni ja ostoslistani jonkinlaiseen kuosiin teimme lähtöä puutarhamyymälään. Olin päätynyt (tällä kertaa) hankkimaan suuren thermoruukun ja siihen tykötarpeet tulevaa viiniköynnöstäni ajatellen. Nyt siihen olisi mahdollisuus lasitetun terassin myötä. Näin sieluni silmin itseni divaanilla, yläpuolellani olevassa köynnöksessä kypsyisi rypäletertut. Olin niin tohkona tästä sisustamisajatuksesta, verhot, kukkapurkit, sohvat, tyynyt.... vaan kyllähän te tiedätte?

Näinhän sitä helposti pieni ihminen suunnittelee. 

Istuin apukuskin paikalle käsiveska sylissä kun se sitten tapahtui. Kuskin yrittäessä peruuttaa autoa kadulle kuului jonkinlainen parahdus, kirskunta, kuolonkorina tai mikälie...
ajot olivatkin kuulemma sitten siinä. 

Minun roolini oli kävellä takaisin sisälle ja "tehdä mitä ikinä tykkäsin", mies sen sijaan pukeutui asiaan kuuluviin varusteisiin. Nyt otettaisiin selvää, mikä tässä hommassa on vikana.Miehillä aina homma lähtee pukeutumisesta. Eri asioihin on omat vaatteensa, remontteihin sisällä tai ulkona, kalastukseen, autoremonttiin nyt erityisesti. Huomasin oitis vaatetuksesta, että nyt on tosi kyseessä. 

Eipä ollut automme loppuunajettu, olipahan nyt vaan siirtymässsä työvapaalle (sairauslomistahan ei saa tiedottaa ulkopuolisille) tuonne merkkihuollon korjaamolle. Raflaava näky, piti kutsua hinausautokin noutamaan peltipotilasta, ajot olivat tässä tällä kertaa. Etujousi oli kuulemma katkennut. Tunsin, kuinka hiukseni nousivat yksitellen kohoasentoon, mitä olisi tapahtunut ohitustilanteessa...! Nyt se pirun jousi katkesi tuossa suunnilleen omissa oloissaan. 

Autoton elämä alkoi vakuutusyhtiön arpoessa annetaanko meille korvaava menopeli vai ei. Uskomatonta, mutta autontarve alkoi välittömästi kun sitä menopeliä ei ole. Olisi ollut nuo aikaisemmat ostotarpeet mukaan lukien kaikenlaisia kauppa-asioita ja kyläreissuja. Pääseehän täältä toki yleisillä kulkupeleillä, mutta yht´äkkiä tästä oli muodostumassa oikein iso ASIA. 

Nyt sitten autoa odotellessa olemme jalkapatikassa,  se asia ja tämä sää pitävät kyllä huolta ettei tule liikaa intoiltua.
Mutta mikään ei estä lukemasta ja suunnittelemasta lisää! 
Aivan suunnatonta iloa tunsin kun Hawu-jouluna saamani kärhön siemenistä tekemässäni istutuksessa oli jo yksi virkeä taimi! 
Se pitäisi nimetäkin... Kutukujan lime? Kuullostaapa ällöltä.   Kukan väri on kuulemma lime, joten vielä pitää miettiä - sitäkin.