Onhan se tottakin, että villasukat jalassa kotinurkkia hiidellessä on välillä menty joutsenlammen askelin koko pirtin poikki tasapainoa hakiessa. Kunpa vaan malttaisi askeltaa rauhallisesti, silloin ei olisi hätää. (Eihän esim. palomiehetkään koskaan juokse turvallisuussyistä) Portaikossa piilee vaaran paikka myös, villasukat "iskevät kipinää" helposti vauhdikkaassa menossa.
Mutta minä en villasukista luovu, on ne vaan niin ihanat jalassa. Lankakaupassa olen ekstaasissa, ne värit ! Voi, kun ehtisin kutoa vähän jokaista lankaa sukan malliin, tai jotain muuta vaihtoehtoisesti. Tai ainakin olen ostanut kokomoisen kunnoitetttavan varaston itselleni - aivan vain varalle. Sille päivälle, jolloin en tee pihahommia. Pitää vielä lähetellä kiitoksia maailmalle, tuntemattomille facebook-henkilöille, joiden kautta onnistuin saamaan yhtä puuttuvaa väriä keskeneräiseen peittooni.
Eiliseen "juhlahumuun" liittyen oli kotiin ilmestynyt säkkitolkulla puutarhamultaa, varoiksi, etten pitkästy olooni jatkossa - kuulemma.
Tulipa mieleeni muutaman vuoden takaa lähes sama ajankohta kun sain synttärilahjaksi multa- ja p-kuormat sekä kuorman kiviä. Lapsenlapseni kysyi hieman epäröivän näköisenä, että onkos mummi sinusta multakuorma järkevä synttärilahja... taisi lapsonen pelätä, että saa "samanlaiset paketit", keväinen juhija kun hänkin on!.
Mustasilmäsusannat, kelloköynnökset ja keijunmekot jo hyvällä taimella. Pari kerrosta ehtii aina kutoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti