Obitsu ja Pullip

No niin! Enpä sitten ole alkanutkaan kielillä puhumaan. 

Minulle siunaantui uusi harrastus nuorison myötä. Näiden suurisilmäisten ihanien nukkeneitojen neuleasuja olen tehnyt mennen tullen ja siinä välissä.

Nuorempi meistä taiteilee nuo mekot, sukkahousut ja puserot... apuvälineinä tarvitaan jopa syömäpuikkoa, jotta puntti saadaan käännettyä. Nakkisormeksihan minäkin itseni tunnen. Mutta, nämä kutomukset kun valmistuvat niin sukkelaan. Elämäni pienimmät villasukatkin kudoin hiljattain...hauholaismaisema sai kuulla taas muutaman konsonantin... on se vaan näppäryyttä vaativa laji, kun jalkaterä on 2,3 cm...sormia sekä puikkoja oli jokseenkin liikaa onhan tekniikka miniatyyrin tekoon vielä nupuillaan. 

Nukenvaatteiden teosta onkin kulunut aikaa. Eipä ole ollut tarvettakaan asialle. Mutta näyttääpä siltä, että koskaan ei tiedä mitä sitä tulee tekemään...

Eikös olekin lutusia?