Äiti oli valovuosien päässä rollaattoristaan, nukkui kahdenistuttavalla sohvalla kippurassa. Hoitohenkilökuntaa ei mailla-halmeilla. Muorin unta vaali vastapäisessä nojatuolissa onnellinen höppänä, jonka raportin mukaan tässä on vietetty mukavaa yhteistä hetkeä. Muualla ei sitten näkynyt silmänvalkuaisiakaan kenestäkään. Henkilökuntaa tuli paikalle noin puolen tunnin sisään saapumisestamme ja jäätelöt sulivat hiljaksiin kassissa.
Käynnit ovat jokseenkin ahdistavia. Se askeettisuus, joka tilassa vallitsee ei tarjoa mitään silmälle sopivaa virikettä. Kaikki on riisuttu pois tuon höppänän valvojan höppänän aviomiehen takia. Ukkokultansa kun purkaa sekunnissa kaiken irtoavan ja irtoaahan ne tiukimminkin kiinni olevat jutut - näköjään.
Siinä se äiti makoili, jalassaan täysin vieraan ihmisen housut, joiden lahkeetkin olivat lyhyyttään puolitangossa. Yökkö ei kuulemma välitä pyykkiä jakaessaan, mikä minnekin kaappiin tulee. Ei näytä pukijakaan välittävän mitä kellekin pukee. Persjalkaisen miehen housut äidilläni. Voi voi...
Vähän olen tehnyt puhdetöitäkin... on niin mukavia juttuja nämäkin.
Ruska-aika lähestyy...kuten muotikuva näyttää.
... mutta sitä ennen olimme oikeissa töissä.
Tontilta kaadettiin yhteensä viisi yli kolmen vuosikymmenen kasvanutta kuusta. Meidän kahden tehtäväksi jäi näitten oksien rahtaaminen metsäporukan poisvientiä odottamaan. Siinä sitä ähkyttiin yli kolme tuntia, mutta saimmepa tontit siistiksi. Osa puista jouduttiin nimittäin kaatamaan osin naapurin puolelle, joten siivosimme laajempaakin aluetta. Jestas! Kyllä ihmisessä on paljon piilolihaksia, jotka kipeytyvät näköjään aivan omia aikojaan. Ei tarvittu tuutulauluja illalla. Mitä nyt vaihdoimme kuulumisia, jotta mikäs paikka sulla on kipeänä.
Laiska taas töitään lukee...
Tämä kantokin on kuin luonnon taideteos! Katsokaa vuosikasvua... ja kaadetun kuusen tuoksu oli mahtava!!
Muuttaessamme tontille tytär laitteli ekana vappuna suihkutettavaa serpentiiniä latvaan, nyt latva oli "taivaissa" oravan pesänkannattimena.
Rauli-myrsky myllersi täällä eilen ja hieman mietitytti kun sähköt olivat yli kolme tuntia pois mikä meitä odottaisi pakastimissa. Kuinka sitä sähköä sitten tarvitseekaan kun sitä ei ole saatavilla! Voi herttinen, mikä kahvintarve!! ... eikä voi tiskatakaan, ei tule vettä... ei tule vessaankaan - ja tuntui kuin hätä tulisi just.. Ei voi juodakaan... ja heti alkoi janottamaan.
Suurin murhe oli varmaan tuolla mutkan takana maajussin tilalla. Mutta pienet murheetkin ovat murheita.
"Monen mielen on aurinko pilannut, kun on sadetta ollut luvassa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti