perjantai 9. joulukuuta 2016

Vaatteiden nimikointi

Äitihenkilöt ainakin tietävät millainen urakka on nimikoida kaikki tumput, saappaat, sukat ja haalarit sekä kaikki muu tavara. Kirjat, lelut ja levyt... mitä vielä! ... pysyykö ne pesuissa, näkyykö hyvin?  Toisaalta, ettei nyt kovasti näkyisi. 

Sitten kun tämä rumba helpottaa, voitkin aloittaa saman urakan nimikoimalla omien hoitolaitoksessa olevien vanhempiesi vaatteita ja tavaroita. Tästä huolimatta on mummun jalassa Timpan housut ja muutakin väärää löytyy. Timpalla on päässään sitten Kertun Kilpisjärvi-lakki.  Pääasia taitaa olla, että vaatteiden lukumäärä täsmää?

Osattiin sitä ennenkin nimikoida. Ostin vuosikausia sitten eräältä kirpparilta perinteisen "sisältää mitä sattuu" - laatikon. Mielenkiintoisia juttujahan sieltä roinan joukosta poimin talteen. Muun muassa kalevalakorujakin löytyi: korviksia niillä hupaisilla ruuvikiinnityksillä, neulattomia rintaneuloja sekä joitakin solkia johonkin tarkoitukseen. Muutamia aivan ihania kivihiilinappeja juhlapukuun... Sitten siellä oli tällainen härpäke.





Sovittelin sitä aikani rintakoruksi ja ihmettelin todellista tarkoitusta. Sitäkin ihmettelin, haluaako joku nainen pitää näinkin kookkaita nimikirjaimia pukunsa rintamuksessa. Vaan eihän se näin mennyt. 

Löysin erään lehtiartikkelin vuosien kuluttua. Kyseessä on kultasepän muotoilema palttoomonogrammi. Herrojen katumuotiin 1920-1930 luvuilla kuuui saman aikakauden tuotoksina tunnistetiedot antavat kirjaimet myös kalosseihin. Ne kirjaimet olivat kuulemma messinkiä,  kalossithan te tiedätte? Kalosseissa nimikirjaimet olivat kengän sisäpohjassa, pienillä nastoilla kiinnitettyinä. 
Tämä palttoon sisään kiinnittettävä tuli oikeaoppisesti takin vuorikankaaseen vasemmalle puolelle povitaskun päälle. Klubeilla häärivät hovimestarit, vahtimestarit löysivät mustien takkien merestä juuri sen oikean vain yhdellä vilkaisulla. 

Näistä kookkaista nimikirjaimista ei aina löydy jalometallileimoja, sillä valmistuksessa saatettiin kiertää leimauksesta menevää maksua ja keveyden ansiosta myös esineen hinta saatiin halvemmaksi. Osatttiin sitä silloinkin!

Herrat nimikoivat myös savukerasiansa, silmälasikotelon sekä hattunsa. 
Hattukauppias laittoi lehtikullasta valmistetut nimikirjaimet nahkaiseen hikinauhaan esim. prässäämällä. 
En löytänyt naisten vastaavia historiatietoja. Ehkä naisten muoti jo silloin teki vaatteista tunnistettavia, toisin kuin miesten ikiaikaiset mustat. 


Historiasta löytyy kaikenlaista mielenkiintoista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti