Ihmiskauppaa

Ikääntynyt omaiseni on osaltaan ihmiskaupan uhri hänkin. 
Nämä piakoin sadan ikävuotensa täyttävät maksavat hoidostaan nykyään erittäin kalliisti, ollen kauppatavarana pörssiyhtiöitten välisessä kilpailussa.Jos kotihoidossa ei ehditä olla vanhusten kanssa viittä minuuttia pidempään, ei taida aika olla täällä juurikaan pidempi. 

Kunnat ajavat alas vanhainkotityyppistä hoitoa muuttaen asian tehostetuksi palvelutaloasumiseksi. Hoitoa tarvitsevan vanhuksen osaltahan tämä tarkoittaa sitä, että tässä leikissä menee sitten omat ja varastetut varat - mikään ei riitä. Vanhainkotityypisessä asumisessa oli sentään jonkinlainen suoja mitä piti jäämän ikäihmiselle ns. kahvirahaksi. Tätä rahaa ei tehostetussa palvelutaloasumisessa todellakaan jää.

 Muistisairaus, fyysinen heikkous ja korkea ikä. Missä ketäkin hoidetaan kunnan alueella ja millä hinnalla. Ikänsä työtä tehneenä, raskasta fyysistä työtä vuosikymmeniä, toivoisi hänelle elämän ehtooseen helppoa ja turvallista jaksoa. Sekin on toki sanottava, ettei hänellä ole ymmärrystä arvioida sitä turvallisuutta, eikä enää oikein muutakaan. Ei osaa vaatia rahoillensakaan vastinetta. Entä ne, joilla ei ole omaisiakaan??

Mitä vanhus rahallaan saa? Maksaa liki 1500 euroa joka kuukausi tästä lottovoitostaan, pääsystä tehostettuun palveluasumiseen kotoa, jossa asuminen ja eläminen ei enää onnistunut. Mitä hän oikeasti saa sillä maksamallaan rahalla?

Asuminen pienessä huoneessa ja kuukausittainen siivous n. 600 euroa. Huoneesta on ystävällisesti siivoiltu tavara toisensa jälkeen "turvallisuuteen liittyen" pois. Mattoja ei ole enää aikoihin ollut. Huonekalujakaan ei pitäisi juuri olla, tuppaa niitä muistihäiriöisenä yöllä siirtelemään. Verhot hän kiskaisi itse alas, rikkoen verhotankoa - kiskojen uudelleen kiinnittäminen monien puheiden jälkeen kesti toista kuukautta!  Huone kaikuu, karulta näyttää. Mutta "on helpompi siivota". 
Mitä sitten siivous on? Perussiivous harvakseltaan kuukaudessa, ehkä 1-2 kertaa. Ylläpitosiivous siinä välissä - tarkoittaa roska-astian tyhjennyksen. Lattialla olevaa mutua, leivänpaloja, nenäliinoja kahvitahroja tms.  ei siivoilla. Ikkunatiivisteet ovat roikkuneet kuukausikaupalla, ei kiinnosta ketään. Ikkunat kyllä pesty, joten luulisi jonkun huomaavan. Säleverhojen korjaus, ei onnistu näemmä. Ilmastointikanavan lykkäämä paksu pöly kasvattaa ryijyn päälle karvaa... " voii olla hyvä, että veisitte tuon ryijyn pois"... ja huoneessa kaikuu muutenkin. 

Ympärivuorokautinen hoito ja ateriat 700-800 euroa kuukaudessa. Mitä sitten tällä rahalla saa? Hoitajia liian vähän, kuten muuallakin. hoitajien työpanokseen kuuluu myös ruokien osittainen valmistelu ja kaikenlainen tiskitouhu.Kun hoitajat ovat valmistelemassa aterioita, ovat he pois asukkaitten saatavilta. Siitä on omat jännitysmomenttinsa olemassa, jäähän väki oman onnensa nojaan siksi aikaa.   Myös pyykinpesu on hoitohenkilökunnalla. 
Tämä tarkoittaa myös sitten sitä, että esim. ulkoillu, josta nettisivuilla on maininta ei toteudu niin hyvin kuin pitäisi. Valituksien jälkeen toiminta parani.Levottomien ja karkailevien asuinkumppanien johdosta ulkoilumahdollisuus aidatussa "pilttuussakaan" ei onnistunut ilman valvontaa kesän aikana.
Vanhusten hoitolaitoksissa elämä pyöriii ruokailujen ympärillä, ainakin siellä, missä itse aikoinani tein yhtä työuraani. Niin se on täälläkin. Millaisia on vanhusten ateriat laitoksissa? Minulla ei ole laajaa käsitystä muualta, mutta tämä näkeminen on ollut toisinaan hieman ahdistavaakin. Ateriat maksavat 14,90 per päivä. Aamupalasta yöpalaan. Aamupalan yli nukkkuessa on sitten lounaan vuoro. Päiväkahvit keksin, korpun tai synteettisen kääretorttusiipaleen kanssa. Sitten klo 16.00 päivällinen, joita useimmin näin vierailuajankohdastani johtuen.

  
Tässä sitä kuuluisaa porkkanasoppaa, jota alkoi olla niin usein, että hermostuin. Reissumiehen puolikkaasta puolikas leipänä. Tuli sellainen olo, että tasoa laskettiin ja laskettiin - missä kohdin sitten tulee valituksia sun muuta, sitten lopetetaan. Valitusten jälkeen hieman parannusta. Yöpalaakin saa, jos pyytää... no, tämä ihminen ei taida sitä ppyytämistä osata. Levoton vaeltelu voi olla kenties nälkääkin?

Omaiseni kaatui viime viikonloppuna, kukaan ei luonnollisesti asiaa ollut nähnyt. Aristi jalkaansa, eikä antanut koskea. Epäiltiin lonkkamurtumaakin. Ambulanssi kävi kaksikin kertaa, ei ottanut kyytiin, kehoittivat vain antamaan paracetamolia. Paaritaksinkin kyytiin yrittivät, mutta vastaanottava taho päivystyksessä kielsi potilaan lähettämisen. Ei tarvitse tuonikäistä lähettää tänne, antakaa särkylääkettä, reissu on vaan rasite.  
Ongelmahan on siinä, ettei tämä potilas halua suun kautta lääkkeitä, eikä ymmärrä selityksiäkään.
Kolmantena päivänä suuttuessani kipuiluun ja hoitamattomuuteen halusin antaa kyytiä asialle. Kerroin syöväni koko sakin karvoineen kaikkineen ellei omaistani saada sairaalaan tutkittavaksi. Miten voi kävelyttää ihmistä, jos ei tiedä, onko luita poikki tai mikä nyt ylipäätään on vialla kipujen taustalla!
Niin sitten olivat laittaneet tämän lähes satavuotiaan menemään paaritaksilla omin nokkineen lääkäriä tapaamaan. Muistisairas, lähes umpikuuro ilman saattajaa! Oli toki hoitajan lähete mukana, mutta ... surettaa, miten hänet siellä oli otettu huomioon. 
Onneksi ei ollut luita poikki, mutta kipujahan on edelleen.

Kaikki lääke- ym kulut tulevat sitten vielä.Kaupunki maksaa vaipat, hoitolaitos antaa hoitajalle hansikkaat käteen ja paperia, jolla esim. kuivataan pesty takamus. Omaiseni maksaa sitten sen pesulappun, jolla pesut suoritetaan. Tämä on aivan hönttiä.
Vessapaperit, pesuaineet ym pitää hankkia. Varpaan kynnet leikkaa jalkahoitaja, 43 euroa kerta. 

Ei ole ihme, että näitä yhtiöitä ja hoitolaitoksia tulee jatkuvasti lisää kilpailemaan. Säästöähän syntyy henkilöstöstä, jota alkuaikana oli kaikenlaista. Nyt taitaa olla jo lähihoitajia kuvioissa. Hoitoapulaisiakin pyöri, eri kulttuureista olevia. Nyt tosin hoitajien aikaa menee tuohon mainitsemaani ruokarumbaan. Taitaa siivouskin olla heidän toimestaan?Yksi sairaanhoitaja taitaa vastata useammasta yksiköstä, vain ma-pe päiväsaikaan. 

Tämän vuodatuksen päätteeksi voisi olla hyvä tehdä suunnitelmia siitä, miten itse toivoisi itseään hoidettavan. Miten sitä sitten valvoo, tai kuka valvoo - on aivan toinen juttu. Tämä rahastus ja niin sanottu hoitaminen ottaa kupoliin. Eikä se rahanmenokaan harmittaisi, jos näkisi sen palvelevan myös tätä satavuotiasta. Itsehän hän on rahansa tienannut. Mutta tässä tilanteessa tämä huutolaismummona olo käy omaisenkin voimille.Raha kyllä kelpaa ja toiminnanjohtaja saa bonuksen onnistuneesta johtamisestaan kuulemma. Kun aikani olen asioista valitellut, minulle sanottiin, että nyt pitää minun antaa omaiseni heidän hoitoonsa, eikä puuttua... itkuakin piti yhden vääntää kun minulle ei mikään kelpaa.  (Ei ihan mikä tahansa kelpaakaan, olenhan itsekin vanhuksia hoitanut!)

Tars tehrä jotain... sanoi entinen mies.