perjantai 3. helmikuuta 2017

Naisen elämän "eikä tässä vielä kaikki"...

                                 ... on takuuvarmasti jakso nimeltä vaihdevuodet. 



Siitä, jos mistä on helppo vääntää sketsejä ja vitsejä. Vaan eläpä sitä jaksoa, toista tiedät. 
Kahvipöytäjuttuina naisten parissa oli sellaista, "huhhhuh, onpas täällä lämmintä", "onpas niin hikikin taas..." ja kaikkihan sen jakson toisaalta tietää sanomattakin, ketkä siihen ikään ovat päässeet. Istutaan kaula tai posket punaisina, tukka märkänä...ja syytetään lämmitystä. 

Muistanpa hyvinkin kuinka itse kroolasin yökaudet nihkeissä lakanoissa ja odotin pohjoistuulta tulevaksi. Jäähdyttäisi nyt tämän paistinpannun, johon olen makuulle joutunut. Ei se koskaan tullut.
Opin vihaamaan niitä tietyn firman yöpaitoja, jotka oli valmistettu ikiraskaana olevien mitoille ja tässä kääntylymyräkässä olivat ainakin kolme kierrosta jäljessä, kuristaen ja kiertyen märän kropan mutkiin.  En ole pitänyt niitä paitoja enää ikinä kun tuosta ajasta selvisin.


Siinä missä minä hehkuin yöllisenä patterina ikkuna avoimena, kärvisteli siippa untuvakasan alla, peitto tiukasti leukaan vedettynä. Taisi välillä vähän olla holotnaakin raukalla?Tyynykin pään päällä, eikä alla. Siedätyshoitoa?



Keskustelut työpaikkojen kahvihuoneissa siitä, pitäisikö juoda lainkaan kahvia... sopiiko viini... saunominen ...versus hikoileminen ja punoittaminen. Sisältöähän sekin. 
  
                                        

Työpaivään pukeutuminenkin oli oma lukunsa. Onko tämä tarpeeksi ohut, jotta on mukava olla... kesäpäivänä, mikä onkaan seuraava vaate, josta voin luopua ja pysyä säädyllisessä asussa?
Kokouksiin sun muihin mennessä oli syytä katsoa patterin paikka ja mennä vastakkaiselle puolelle, aivan varotekijänä sekin. 
Pirulllinen jakso, sanoisin. 

Mainokset puhuvat mitä puhuvat, auttavat ainakin myyjää jos ei ostajaa. Syöpäpotilaana en vaan voi ostaa ja kokeillakaan mitä tahansa. Mutta aika parantaa asioita - tässäkin kohtaa. Välillä sitä ei meinannut millään jaksaa... mutta jaksoipa kuitenkin. Kuten moni muukin kanssasisar. 

Kaikkea sitä mieleen tuleekin, yhden kaapin kätköistä löytyneen puseron ansiosta! Olipas mukava vaate ja pitämätön vielä kaiken lisäksi. Aiheutti varmasti "kuumia aaltoja" silloin aikoinaan? 





                               Vaan nyt on olo ilmava kuin joensuulaisella perhosella!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti