Puutarha huutaa, kuuletko kutsun?

Puutarhamessuilla on mukava käydä. Uusia ideoita saa sen lisäksi mitä puutarhalehdet ovat itseä innoittaneet. Keväisen mullan tuoksu saa mieleni innostumaan, hankintoja lisääntyvässä määrin.Vuosikausia olen keräillyt "hyvännäköisiä kiviä ja karahkoita" reissuillani. Olenpa istunut takapenkillä paluumatkan kun apukuskin paikalla jalkatilassa huilaili niin upea kivi tien laidalta poimittuna...

Tämä vaihe keväässä on on aina niin vaikeaa...varmaan muillekin puutarhaihmisille? Ei ole vielä niin lämmintä, että pääsisi oikeisiin töihin tuonne pihalle.Mutta kun "jalat sutii ja kynnet syyhyy"!
Kuinka pitkä maa Suomi onkaan, toisaalla on vielä reilusti lunta kun minä jo haaveilen ruusujen istuttamisesta.
Siskolta tuli kuvia hänen puutarhansa kunnostustöistä. Kirsikat kukkivat, puissa oli appelsiineja... Espanjassa. Meillä vihersi, eikä se ollut pihalla.

Sain lahjaksi armaalta mieheltäni mieluisan lahjan, (taas kerran) autoja virtasi tontille huvilan ja huussin tahtiin - tuli multaa, hiekkaa ja kiviä monta kuormaa! Kuvassa armaani toimii rannanlaittajana hienolla tekniikallaan. Kiitos suomalaiselle lumikolalle, 14 tonnia meni tällä värkillä, sitten tuli naapurin nuori-isäntä säälimään seuraavan kuorman kohdalla omaa henkilökohtaista kaivuriani. Se oli sitten konehommia. 

Vielä ei ole lintujen kevätlaulut täysillä, mutta on niin ihana seurata pihalle tulleita lintusia. Soittorasiat toimivat vasta puolikkailla...

Eräässä puutarhalehdessä oli juttua, että talven yli säilytetyissä pelargoneissa on luonnetta! Millaista? Miten se näkyy, katsonpa huolestuneena taimiani.Mitäs pirua ne suunnittelevat?
Mitähän nämä kantaäidit tuottavat tälle vuodelle? Tuo vaaleanpunainen on se ihana Mårbacka. Omenankukan värinen ihanuus.  

Lehtiä lukemalla saa inspiraatioita ja joskus taitaa tulla make overitkin... no, tautinsa kullakin. 
Se minua tuppaa edelleen harmittamaan, että lehdet esittelevät vuodesta toiseen samoja pihoja. Toki tuttua ja turvallista. Näen kyllä muutoksia, mutta olisipa joskus Taina Tavallisen piha ja hänen ideoitaan. Toimittajat eivät ilmeisesti jalkaudu minnekään, kaivelevat vain vanhoja arkistojaan. Surku.

Minun uusin laajennusalueeni on metsäinen puutarha, jota olen parisen vuotta raivaillut. Vatukko kasvaa vauhdilla, minun vauhtini ei aina tahdo riittää. Katsotaan nyt, kumpi voittaa.(oletettavasti vatukko, mutta se on ajan kysymys...) kuvassa olevan sillan paikalle armaani on tekemässä uutta ylityspaikkaa, on vielä vaiheessa...

Pian pääsen laittamaan perhosbaarinkin. Nyt pitää laittaa uusien oppien mukaan tuohon lasipurkkiin keltainen sieni!

 Nyt kun olen vapaa edellisestä duunistani, on hauska seurata elonkiertoa. Pitää vaan muistaa, että elämykset muuttuvat jonkin viisaan mukaan kolmessa (3) kuukaudessa elämäntavoiksi.

,

Intoa kaikille viljelypuuhiin, oli se homma sitten kukkapurkissa tai sadan hehtaarin pellolla!